Valmis studio, remonttikertomus jatkuu

Viimein pääsen jatkamaan studion remonttipostausta sanomalla, että studio on valmis! Okei, pari kattolistaa puuttuu vielä ja yksi lista lattiasta mutta valmis sillä tavoin, että täällä voi erinomaisesti työskennellä.

Heinäkuun lopulla kirjoitin remontin alkupuoliskosta, kannattaa lukea se heti alkuun ja virkistellä muistia. Postaus löytyy täältä. Heinäkuussa jäimme siihen vaiheeseen, että saimme rossipohjan alalaudoituksen valmiiksi. Sen jälkeen laudoitus paperoitiin, laitettiin yläjuoksut paikoilleen (niistä jouduttiin uusimaan suurin osa) ja puhallettiin Hunton puukuitueristettä lämmöneristeeksi, sen jälkeen paperoitiin jälleen. Kannoimme vanhat lankut takaisin omille paikoilleen ja vaikka ne oli numeroitu, oli palapeli varsin haastava. Myös lankkujen kiinnitys tuotti ongelmia sillä 7 cm paksut lankut oli muotoiltu/muotoutuneet vanhojen yläjouksujen muotoihin ja nyt suurin osa yläjuoksuista oli uutta suoraa ja sileää puuta.

Runsaan rehkimisen kanssa saimme lankut paikoilleen ja paikallinen lattiamestari veti pinnan ensin kutterilla ja sen jälkeen hioi lankut. Lankkuihin jäi (onneksi) jonkun verran korkeuseroja ja lankkujen reunoihin jääneet maalikerrokset hioimme itse puhtaaksi. Moni sanoi tämän lattiaurakan aikana, että kannattaisi harkita uutta lankkua. Se olisi ollut varmasti sata kertaa helppompaa eikä lopullisessa lattian hinnassakaan olisi varmaan ihan hullua eroa ollut mutta olen tyytyväinen, että kannoimme 120 vuotta vanhat lankut takaisin paikoilleen. Se oli kaiken sen vaivan arvoista!

Lattia kuurattiin (äitini toimesta!) lattiasuovalla. Lattiaa ei siis lipeöity sillä halusin pitää siinä lämpimän puun sävyn.

Seuraavaksi pääsimmekin pinkopahvittamaan ja miettimään seinän sävyjä. Tässä kohtaa myös Domus Classica osallistui remonttiin pinkopahvin ja Domus Natura-savimaalin osalta*! Pahvitettiin miehen kanssa kahdestaan tuo ensimmäinen seinä ja se meni yllättävän helposti. Ehkä liiankin helposti, sillä seuraavana oleva ikkunaseinä olikin aivan järkyttävän hidasta pahvitettavaa. Tämä siis johtui siitä, että ikkunoita on viisi ja jokaisessa välissä on följari (näkyy ylemmässä kuvassa). Ikkunaseinällä siis tehtiin käytännössä viiden seinän verran säätöä ja naulaamista. Onneksi vanhempani olivat apuna, niin saimme samalla tehtyä useampaa asiaa. Mieheni ja isäni pahvittivat, äitini esiliisteröi seinät maalia varten ja minä aloin säätää sävyjen kanssa.

Tein jo aikaisemmin testisävytyksiä pinkopahville ja siirtelin sävytettyjä liuskoja eri seinille eri vuorokauden aikoina ja tarkastelin niitä eri kulmista. Sävytys itsessään ei ollut haastavaa, lisäsin valkoiseen pohjamaaliin tippa kerrallaan punaista, okraa ja mustaa sävytetahnaa ja kokeilin eri variaatioita. Haasteellisinta oli sävyn valinta sillä maalattavaa seinäpintaa studiossa on noin 100 neliötä ja halusin olla sävystä varma. Suuri maalattava pinta-ala oli myös sillä tavoin haastava, että olisi ollut hyvä tehdä koko maalisatsi kerralla. Tein kuitenkin maalia pienemmissä erissä sillä en tarkkaan tiennyt kuinka paljon maalia kuluisi ja uudelleen sävytys onnistui yllättävän hyvin. Punnitsin maalin ja laitoin aina saman määrän sävytettä.

Sinertävä pinkopahvi tuntui silmään sen verran hämäävältä, että rakensin pari settiä koesävytysten eteen ja oikeastaan totesin sen, että mikä tahansa koesävyistä tulisi näyttämään hyvältä!

Mutta vielä muutama sana itse pinkopahvittamisesta. Pinkopahvit mitataan valmiiksi ja kostutetaan etukäteen. Pahvien kiinnitys aloitetaan ylhäältä ja alhaalta naulaamalla. Myös nurkat naulataan ja pystyreuna seuraavaan pahviin kiinnitetään liisterin ja liiman seoksella. Nurkkiin liisteröidään sitten erikseen nurkkapalat, jotka peittävät naularivit. Pahvit ovat kiinnitysvaiheessa jonkun verran kuprulla mutta kuivuessaan ne pingottuvat tasaiseksi pinnaksi.

Onneksi saimme ystäviltämme lainaan korkeat remonttitelineet ja ilman niitä emme olisi millään selvinneet näin korkeassa tilassa.

Pinkopahvin naulattaviin reunoihin käytetään tukinauhaa, jotta pahvi ei kiristyessään repeäisi. Nauhaa saa valmiina mutta sitä voi leikata suoraan myös pinkopahvirullasta. Naulaus tehdään perinteisesti pienillä nupinauloilla mutta me käytimme huopanauloja.

Savimaali oli itselleni aivan uusi tuttavuus ja pidin ensisijaisesti tietysti sen muovittomuudesta ja myrkyttömyydestä! Myös maalauspinta on todella kauniin mattainen ja eläväinen.

Maali peittää erinomaisesti jo yhdellä kerroksella, ainoastaan pinkopahvien ruskeisiin saumoihin sai laittaa maalia paksummin. Pidin maalin tunnusta ja valumia ei todellakaan tarvinnut miettiä. Mitä kuivemmaksi sudin suti, sen eläväisempi pinnasta tuli. Myöskään mitään rajoja maalin levityksestä ei tullut...ainoastaan niissä kohdin, kun jouduin tekemään uuden maalierän kesken seinän. Vinkkinä siis voisi sanoa, että sen verran pitäisi olla maalia purkissa, että yhden seinän saa samalla erällä tehtyä!

Maali vaalenee kuivuessaan ja pinkopahvi kupruilee maalin kosteudesta.

Savimaali on siitä erikoinen, että se näyttää vähän eri sävyiseltä erilaisessa valossa. Se on erilainen aamulla, kuin iltapäivällä ja erilainen kirkkaana päivänä, kuin pilvisenä. 

Seinän alaosasta jätettiin noin puoli metriä maalaamatta, sillä halusin tilaan matalan "paneloinnin" ja se maalattiin vaalealla sävyllä (näette seuraavasta kuvasta tarkemmin). Myös ikkunaseinä jätettiin vaaleaksi, sillä siinä on listaa listan perään ikkunoiden takia enkä halunnut seinästä raidallista. Seinän maalin sävytin vihreällä umbralla savimaaliin.

Nyt täällä näyttääkin jo tältä! Savimaalin alaosaan laitettiin kapea lista ja sen ja lattialistan väliin jäänyt pinkopahvi maalattiin listamaalilla. Vaihdoimme tilaan myös patterit. Löysin kesällä Purkutavarakirppikseltä vanhat valurautaiset patterit ja niitä sattui olemaan juuri viisi kappaletta, suht saman kokoisia. Patterit puhallettiin puhtaaksi hiekkapuhalluksella ja ne on tarkoitus vielä maalata samalla sävyllä, kuin listat. Kattolistojen lisäksi tilasta puuttuu vielä sähköt ja myös ovet on vielä tarkoitus maalata.

Tila on tarkoitus pitää melko tyhjänä ja stailata aina kuvauksiin sopivaksi.

Pääsin jo alkuviikosta tekemään ensimmäisiä kuvauksia ja ikkunoista tulviva valo on aivan ihana! Samoin seinän sävy toimii kuvien taustana juuri siten, kuin olin ajatellutkin!

Ja onhan se lopuksi kiva vielä katsoa mistä aloitettiin! Tämä kuva on kesältä 2016, jolloin kävimme koulua ensimmäistä kertaa katsomassa. Hullu urakka alkoi jo lähes yhdeksän kuukautta sitten, silloin aloitimme muovimaton poistamisen.

Kiitos kaikille tähän projektiin osallistuneille, olette olleet korvaamaton apu <3

Teen vielä erikseen postauksen runsaammilla kuvilla valmiista tilasta, nyt oli aika saada remppakertomus päätökseen :)

*Tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.