| Tein sen mitä eilen illalla suunnittelin, olin hiljaa koko työpäivän ajan. En kuunnellut autossa radiota, kun ajoin kotiin tyttöjä kuskaamasta enkä soittanut siskolle, vaikka mieli tekikin. En tainnut puhua edes kissoille. Olen ollut ihan hiljaa. Olen kyllä kuunnellut puhumisen sijaan. Olen kuunnellut metsän ääniä, pyykkikonetta, näppäimistön naputusta ja mutteripannun puhinaa. Hiljaa oleminen antaa tilaa muille äänille, muille aisteille ja myös itsensä kuuntelemiselle. Mikä sen tärkeämpää, kuin kuunnella miltä itsestä tuntuu. |