Kuvien ottaminen tuntuu todella hämmentävän erilaiselta, kun tulosta ei näe heti ja 24 kuvan rullaan ei viitsi kuvata 24 erilaista kuvakulmaa jostain tietystä jutusta. Kuvia tulee miettineeksi todella paljon tarkemmin jo kuvatessa ja jännitys kuvien onnistumisesta säilyy kehittämiseen asti. Myös manuaalitarkennus tuo oman mielenkiintoisen lisänsä varsinkin liikkuvien kohteiden kuvaamiseen. Kutkuttavan jännittävää, eikö?!
Olen kuvannut nyt 16 kuvaa enkä malta odottaa, että saan koko rullan täyteen ja kehitettäväksi! Sittenhän sen vasta näkee tajuanko tästä filmille kuvaamisesta mitään :D Jos tajuan, niin ostan mustavalkofilmiä ja alan systemaattisesti ikuistamaan erityisiä hetkiä filmille. Jos kuvat on surkeita, niin sitten pitää vaan harjoitella lisää ja alkaa systemaattisesti ikuistamaan niitä erityisiä hetkiä filmille joka tapauksessa :D Ja kun tämän todennäköisesti 60-luvulta olevan kameran hallitsen, on tuossa treenijonossa yksi vieläkin vanhempi kamera harjoiteltavaksi. Jännää!
Filmille kuvaaminen onkin mulle entuudestaan todella vieras asia. Mulla ei ole ikinä ollut omaa filmikameraa enkä muista kuvanneeni koskaan perheeni kamerallakaan. Oikeastaan päällimäinen muisto filmille kuvaamiseen liittyy lapsuuden ajan naapurin perheeseen, joiden kanssa oltiin joskus jossain isossa tapahtumassa. Perheen isä räpsi ahkerasti kuvia ja päivän päätteeksi huomattiin, ettei kamerassa ollutkaan filmiä :D
Mä jatkan noiden filmikameroiden fiilistelyä ja toivottelen teille leppoisaa viikonlopun jatkoa! |
Filmille kuvaamisessa on tosiaan oma tunnelmansa! Itse olen kuvannut ihan lapsesta saakka, ja silloinhan ei muita kameroita ollutkaan kuin filmikameroita :-D Opiskeluaikana tuli tehtyä myös mustavalkokuvia ihan alusta loppuun, harjoiteltiin myös pimiötyöskentelyä joka tuo puuhaan vielä aivan uuden tason, kun kuvia voi siinäkin vaiheessa säätää ja valottaa eri tavoilla! Melkein harmi että filmikuvaaminen on jäänyt nyt pois, vaikka isäni järkkärillä ennen omaa digijärkkäriä kyllä paljon kuvasinkin. Pitääpä joskus ottaakin se lainaksi ja palautella mieleen sitäkin hommaa :-)
VastaaPoistaKiinnostavan kuuloisia juttuja Lyde! Itselleni kaikki tuo on aivan vierasta ja melkein vähän harmittaa, etten ole alkanut kuvaamaan aikaisemmin, että olisin oppinut kaiken tuon. Onneksi vieläkin voi oppia :)
PoistaYksi hyvin arvostettu valokuvaaja sanoi juuri, että filmikamerat ovat taas tulossa, joten ei muuta kuin kokeilemaan taas :)
Minä olen aikoinaan kuvannut paljonkin filmikameralla. Äidillä on vanha Nikkormat, oli ostanut sen muistaakseni ensimmäisillä kesätyörahoillaan tai jotain vastaavaa kuitenkin. Sillä sain harjoitella jo nuorena. Opiskeluaikana sitten kuvasin koulun kameralla myös. Ja toki niitä "räpsykameroita" on ollut, joilla siis räiskittiin menemään sen kummemmin säätöjä tekemättä. Eipä nykyään enää ole juurikaan niitä vahinkolaukauksia kun kaikki epäonnistuneet on niin helppo deletoida vaikka saman tien. Harmi sinänsä. En kyllä varmaan enää osaisi filmikameralla kuvata, tai harjoittelua se vaatisi. Joutaiskohan äitin Nikkormat lainaan...? :)
VastaaPoistaMullekin on korostunut tuo ero filmin ja digin välillä, kun digikuvia pystyy hinkkaamaan niin monta kertaa, kuin haluaa. Toisaalta tuntuu, että eikö sitä nyt voisi saada kerralla purkkiin, sitä hienoa kuvaa. No, katsotaan olenko vielä tätä mieltä, kun saan omat ekat filmikuvani nähtäväksi :D
PoistaSitten vaan kuule äitin Nikkormat lainaan ja verestämään vanhaa opittua :)