Ihana koti myynnissä

Olen useamman kerran kesän aikana kertonut jonkun suuren asian olevan meneillään enkä ole halunnut vielä kertoa mistä on kyse. Tänäänkään en kerro ihan kaikkea asiasta mutta raotan kuitenkin, mistä oikein on kyse.

On asioita, joita ei odota koskaan tapahtuvaksi. On asioita, joita ei odota osuvan omalle kohdalle. Ja on asioita, jotka sitten kuitenkin joskus tapahtuvat. Mitä meille sitten on tapahtumassa, ei onneksi mitään vakavaa ollenkaan mutta jotain odottamatonta, olemme nimittäin luopumassa unelmakodistamme. Meidän ihanasta ja rakkaasta kodistamme, joka on ollut jo hetken myynnissä.

Kun kuusi vuotta sitten tähän taloon astuimme, tiesimme sen olevan juuri tämä, meidän unelmiemme talo. Se on muuttanut meitä todella paljon, voisin melkein sanoa sen olevan yksi lapsistamme, joka on olemassaolollaan muuttanut tapaamme nähdä, tapaamme ajatella, tapaamme kunnioittaa, tapaamme vaalia ja tapaamme elää. Kuusi vuotta sitten se valitsi meidät ja kuinka kiitollisia olemmekaan siitä valinnasta. Kuusi vuotta on opettanut niin paljon asioita, joista meillä ei ollut aikaisemmin aavistustakaan. 

Ikinä emme ajatelleet, että muuttaisimme pois, sillä täällä on ollut hyvä olla. Mutta sitten kuitenkin elämä vaivihkaa muokkasi unelmiamme ja alkukesästä tajusimme olevamme NYT siinä kohtaa, kun joko hypätään tai sitten ei. Saamiemme oppien saattelemana me päätimme hypätä ja seurata unelmiamme. Niistä unelmista ja tulevasta kerron joskus myöhemmin, toivottavasti pian!

Mutta nyt etsimme kodillemme uusia ihmisiä. Ihmisiä, jotka haluavat kuunnella taloa ja ottaa siltä vastaan oppeja sen 92 vuoden kokemuksella. Ihmisiä, jotka ovat valmiita antautumaan vanhan talon hellään ja rakastavaan syliin. Keittiöön, jossa puuhella lämmittää talviaamuina ja olohuoneeseen, jossa kaunis kakluuni lämmittää talvi-iltoina. Puutarhaan, jossa alkaa rakastamaan omenoita vaikka ei olisi ikinä ennen antanut niille ajatustakaan. Etsimme ihmisiä katsomaan talon alkuperäisten ikkunalasien lävitse ja näkemään taikaa vanhan lasin väreilyssä. Ihmisiä, jotka haluavat painaa jalkansa samoille lattialaudoille, joihin on ennenkin astuttu kevein askelin. Ihmisiä, jotka tuntevat talon samalla tavoin, kuin me tunnemme.

Emme etsi ihan ketä tahansa. Etsimme ihmisiä, jotka ovat oikeat tälle talolle. Sillä tämä talo rakastaa ja sitä pitää rakastaa takaisin.

Tämä on siis se asia, jota en ole saanut tänä kesänä ajatuksistani ja voitte uskoa, että kirjoittaminen mistä tahansa muusta on ollut todella vaikeaa. Tämän kirjoittaminen tänne nyt tuntuu samaan aikaan vapauttavalta, aivan järkyttävän todelliselta ja myös haikealta. Yksi kausi elämästämme on loppumassa ja seuraavan osan jatko on vielä alkutekijöissään.