11. helmikuuta 2017

Miten tänne päädyttiin

RG7A6501



Muistan lapsuudessa ihailleeni kyläkoulua, joka oli matkan varrella isovanhempieni luo. En muista ihailinko itse rakennusta vai olinko vaikuttunut sen tarinoista. Isäni nimittäin oli käynyt kyseistä koulua ja aina ohi ajaessamme hän kertoi, että tuossa koulussa hän lapsena kävi. Luulen, että taisin jo silloin rakastaa tarinoita. Muistan, kuinka isä kertoi, että oli pienenä vannonut ettei ikinä mene kouluun, armeijaan eikä naimisiin ja muistan, kun hän kertoi talvella hiihtäneensä kovassa pakkasessa kouluun. Sitä en muista oliko matka molempiin suuntiin ylämäkeä (;)) tai oliko lunta puoli metriä vai metri mutta muistan olleeni vaikuttunut tarinoista.



Asuin lapsuuteni 80-luvun omakotitalossa enkä koskaan muista haaveilleeni vanhasta talosta. Muistan kyllä, että isovanhempani asuivat vanhoissa taloissa maaseudulla ja siellä oli aina ihan oma maailmansa ja tunnelmansa. Noin kuusi ja puoli vuotta sitten kävin katsomassa vanhaa taloa ja rakastuin. Me ostimme sen mieheni kanssa ja aivan uusi maailma avautui meille. Vanha talo ja 25 omenapuuta <3 Paikka, joka myös synnytti tämän blogin. 



En muista missä kohtaa aloin haaveilla vanhasta koulusta vai oliko asia ollut mieleni sopukoissa ihan lapsuudesta asti mutta joskus kolmisen vuotta sitten olin ystäväni kanssa lenkillä ja siinä tulevaisuuden haaveiden kerronnan lomassa paljastin, että haluaisin joskus asua vanhassa koulussa. Silloin kuulin ensimmäistä kertaa Lohjansaaren koulusta. Ystäväni tiesi, että sen ja muutaman muun kyläkoulun lakkauttaminen oli juuri ajankohtainen kaupungin päätöksenteossa. Tuskin silloin vielä ajattelin haaveen voivan joskus toteutua ja asia jäi siihen.



Asia kuitenkin nousi pintaan vielä samana talvena, jolloin ajoin Lohjansaareen ensimmäistä kertaa. En tullut koulun takia, vaan Paavolan tammen takia. Ajoin ensimmäistä kertaa pitkää siltaa pitkin. Aurinko paistoi jostain peltojen takaa ja sai kuuraisen kaislikon kimaltamaan niin, että henki salpaantui. Aivan käsittämättömän hieno tunne valtasi minut ja saavuin koulun pihaan voimakkaassa hyvän olon tunteessa. Ihastuin saaren luontoon, koulun lähellä olevaan metsään, saaren poikki mutkittelevaa tietä ympäröiviin peltoihin ja kouluun. Muistan edelleen sen, kun saavuin takaisin kotiin, avasin koneen ja aloin selvittää mikä tämä tällainen koulu oikein olikaan. Pian paljastuikin, että juuri muutama päivä aikaisemmin Lohjan kaupunki oli päättänyt koulutoiminnan lakkauttamisesta seuraavasta syksystä lähtien. Selvitin koulun tarinaa niin syvällisesti, kuin se nykytekniikalla on mahdollista. Todellisuudessa löysin muutaman lehtiartikkelin koulun lakkauttamisesta ja muutaman kuvan koulun sisältä. Seuraavien kuukausien ajan koulu oli mielessäni lähes joka päivä. Kuljin sitä ympäröivissä metsissä ja tunsin olevani kotona. Pian löysin myös tietoa koulun historiasta ja siitä, kuinka kyläyhteisö halusi vaatia rakasta kouluaan takaisin käyttöönsä. Koulu tuntui olevan tärkeä jokaiselle kyläläiselle, jokainen oli tavalla tai toisella juurtunut siihen vuodesta 1898 lähtien. Toisaalta koin surua kyläläisten menetyksestä, toisaalta etsin jatkuvasti kaupungin sivuilta myynti-ilmoitusta koulusta. Toisaalta itkin, miten ikinä voisin luopua ihanasta kodistani ja toisaalta paljon myöhemmin näin koulun tarjoamat mahdollisuudet työlleni ja harrastuksillemme.



Voin kertoa ajatelleeni koulua lähes jokaisena päivänä kuluneen kolmen vuoden ajan ja viime vuoden toukokuussa sitten viimein alkoi tapahtua. Tapasin yhtä henkilöä ensimmäistä kertaa ja koulu tuli ihan sattumalta puheeksi. Hän oli juuri kuullut, että kaupunki oli edellisenä päivänä päättänyt koulun myymisestä.

Olimme tietysti mieheni kanssa keskustelleet koulusta sadat kerrat. Mies ei oikeastaan siihen päivään mennessä ollut sanonut asiasta juuta eikä jaata. Mutta nyt hän sanoi, että jos olen näin pitkään ajatellut koulua, niin kyllä sitä on käytävä katsomassa. Pyysimme myös välittäjän arvioimaan kotiamme ja teimme kaikki mahdolliset myyntiin liittyvät työt kuntoon. Samana päivänä, kun koulu tuli virallisesti myyntiin, myös meidän kotimme ilmestyi etuoveen. Tässä kohtaa emme siis olleet vielä koskaan käyneet koulussa sisällä.



Mies lähti selvittämään koulun asioita kaupunginarkistoon ja pian pääsimme myös kouluun sisälle käymään. Koulu myytiin suljetulla tarjouskaupalla ja viimeinen tarjouspäivä oli 12.8, syntymäpäiväni. Koko kesää varjosti jatkuva ahdistus siitä, olisiko koululla muita kiinnostuneita, saisimmeko oman kotimme myytyä ja hyväksyttäisiinkö meidän tarjous. Blogikin näyttää päivittyneen kesällä lähinnä kuvien muodossa, sillä en halunnut kirjoittaa ajatuksiani ja paljastaa missä todellisuudessa mennään, ennen kuin kaikki olisi varmaa. Blogista kuitenkin löytyy viitteitä asiasta jo pitkältä ajalta aika monessa postauksessa, ainakin tässä marraskuun 2014 postauksessa puhun nimenomaan koulusta. 



Tuntuu aivan uskomattomalta kaiken tämän jälkeen, että olemme viimein täällä. Ja olen niin iloinen, että pystyn jälleen tuomaan ajatuksiani ja elämääni tähän blogiin ilman mitään rajoitteita. Kiitos, kun olette täällä ja koette näitä hetkiä kanssani blogin kautta <3

22 kommenttia:

  1. Kaunis ja mieleenpainuva tarina; taidat olla isäsi tyttö, kun osaat tarinoiden taidon 😊 Voi vain sanoa, että taloahan on kuin teille tarkoitettu - kaiken historian, sattumusten ja odotuksen jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olet oikeassa taidan olla iskän tyttö :) Tuntuu kyllä aivan uskomattomalta, että tämä on viimein käynyt toteen. Täytyy yrittää luottaa siihen, että ne asiat tapahtuvat, jotka on tarkoitettu tapahtuvaksi <3

      Poista
  2. Kohtalolla sormensa pelissä! Hienoa, että kuuntelit sydämesi ääntä. Uusi kotinne on vaikuttava. Ihastuin siihen miljööseen itsekin ja kurkin ikkunoista sisään. 😍 Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa montako kertaa olen minäkin kurkkinut ikkunoista sisälle :D Aika monta! Seuraavalla kerralla saatkin tulla ihan sisälle asti <3

      Poista
  3. No on teillä ollut odottelemista ennekuin tieto on tullut että talo on teidän.
    Itsestäni tuntuu jo että parin viikon odottaminenkin on jo pitkä aika.
    Ihana talo ja kiva nähdä uusia kuvia ja myös remontin vaiheista.
    Siis talonne on saaressa? Ja tonttiin kuuluu myös metsää, ihanaa.
    Malttamattomana odottelen uusia kuvia.
    Ihana kun unelmanne on käyneet toeteen:D
    Ihanaa lauantai iltaa - Hellen-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotus on ollut kyllä aika pitkä. Olen itse aika hätäinen tyyppi ja asiat saa ennemmin tapahtua heti eikä kohta, joten voit uskoa, että odotus on ollut aika piinaava. Toisaalta se antoi hyvää harjoitus remontin suhteen, sillä se jos mikä tulee etenemään hitaasti, koulussa on niin paljon neliöitä.

      Kyllä, talo on saaressa, joka on siis ihan maaseutua. Saarella on metsää ja peltoa ja tietysti taloja siellä täällä. Myös tontilla on pieni kaistale metsää, joka rajautuu luonnonsuojelualueeseen eli ihanaa luonnonvaraista metsää on ihan kotipihan tuntumassa.

      Kuviakin on tarkoitus laittaa mahdollisimman pian. Ajatuksena kuitenkin olisi kuvata sitten, kun on jotain kuvattavaa. Mehän emme siis asu siellä vielä, joten huoneet ovat joko purkamisen alla, tyhjiä tai täynnä tavaroita, joita kouluun oli jäänyt. Kovinkaan mielekästä kuvattavaa ei siis vielä ole mutta pikku hiljaa :)

      Ihanaa ja aurinkoista viikkoa sinulle Hellen!

      Poista
  4. Ihana tarina, talosta on jo tullut kotinne ja tarina jatkuu onnellisesti! Tunnen onnea puolestanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villis, toivotaan että emme saa ihan hulluja ja huonoja yllätyksiä eteemme, vaikka isot vanhat rakennukset taitavat olla niitä täynnä :) Mutta mennään sillä ajatuksella, että jos joku on rikki, se korjataan :) Ja hyvä siitä tulee joka tapauksessa!

      Poista
  5. Tuo kouluhan kuului teille ehdottomasti!
    Tähän tarinaanne tuo erityisen sävyn tuo pitkä odotus, joka palkittiin. On ihana kuulla tällaisia tarinoita, tällaisena "tännekaikkinytjaheti"- aikana.
    Olen niin onnellinen puolestanne ja jään mielenkiinnolla seuraamaan uutta elämänvaihettanne, unelmienne koulussa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, tämä ei tosiaan tapahtunut "tännekaikkihetinyt"-teemalla :D Mutta ihanaa, että odotuksen kanssa se kuitenkin viimein toteutui. Sai tällainen hätähousukin aimo annoksen kärsivällisyyttä lisää :)

      Kiitos Riina <3

      Poista
  6. Voi miten ihana tarina ja täynnä ihmeellisiä sattumuksia! Jo tähän asti olevat kuvat koulusta ovat olleet aivan ihastuttavia, malttamattomana odotan jatkoa. Upeaa aikaa teille unelmanne parissa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria <3 Et uskokaan millaisen läjän olen ehtinyt tehdä esim. puutarhasuunnitelmia tässä odotellessa :D Joten sellaisiakin on jossain kohtaa luvassa :)

      Poista
  7. Tämä on kyllä ihan mielettömän ihana tarina! <3 Onnea vielä hirmuisesti!

    Ja kovin hauska yhteensattuma, sillä vierailin itse siellä juuri vähän aikaa sitten (juuri tuon tammen perässä), satuin näkemään autoja koulun pihalla ja mietin, että mitähän siellä on meneillään :) Ja itse asiassa saman päivän iltana luin blogistasi uutiset - oli aika spooky fiilis...! Ymmärrän täysin, miksi ihastuit miljööseen, ajomatkakin oli niin hurmaava. Käy vilkaisemassa blogiani, jos haluat nähdä kotimaastosi minun linssini läpi, hih :D

    Voin vain kuvitella, miten ihanaa on nyt kevään tullen ja kesän lähestyessä - ja valon lisääntyessä - ruveta enemmän touhuilemaan koululla. Enjoy! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ne autot olivat sitten meidän! Ties vaikka oltaisiin tultu metsässäkin toisiamme vastaan, kuljen siellä jatkuvasti kuuntelemassa metsää <3

      Todella kauniita kuvia tuli sinun linssisi läpi ja suosittelen ehdottomasti vierailemaan tuolla muinakin vuodenaikoina! Tammi on aivan mieletön ilmestys, kun se on lehdessä!

      Poista
  8. Ihana tarina ja onneksi tarinassa on onnellinen loppu😊

    VastaaPoista
  9. Huomentan ja ihanaa maanantai-aamua.
    Ihana tarina ensimmäisestä sanasta viimeiseen,sait minut melkein kyyneliin. Tunsin lapsuuteni riemun kun hiihdin vaan puolikilometriä talvella ja koulun valot näkyivät,tuli turvallinen olo.
    Huikea tarina! Onnea ja nyt odotus ja jännitys on takana,voite toteuttaa haavaita ja unelmia pikkuhiljaa. Ihanaa aikaa!
    seija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija <3 Ihanaa, että sain sinut muistelemaan lapsuuden koulumatkoja <3

      Poista
  10. Hieno tarina, välillä tuntuu että kohtalolla on sormensa pelissä näissä vanhoissa taloissa. Intoa puuhasteluun ihanan rakennuksen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin Niina, jotenkin olen ihan varma siitä, että tässä on tosiaan kohtalolla sormensa pelissä :) Kaikella on tarkoituksensa <3

      Poista