Viikonloppuna tuli mainiossa seurassa puheeksi valokuvaaminen. Vaarin vanha filmikamera, diat, digikuvaaminen ja kuvien määrät. Heitin arvion, että olisin kuvannut tänä vuonna 10 000 kuvaa ja tänään satuin katsomaan, mitä sitä oikein on tullut kuvattua. No, arvaus meni hiukan pieleen, sillä kuvia on kertynyt 30 000 tänä vuonna...aika monta!
Tämäkin viikko täyttyy kuvista jollakin tapaa jokaisena päivänä. Alkuviikko menee tiiviisti suunnitellessa ja järjestellessä useampia kuvauksia. Loppuviikolla kuvataan ja editoidaan, myös viikonloppuna. Ja ensi viikko menee aikalailla samalla tavalla. Ja sitä seuraava ja sitä seuraava. Pitänee merkata kalenteriin joku vapaapäivä ja lomakin...saisinkohan jotenkin järjestettyä niin, ettei koululaisten joululomalla tarvitsisi tehdä yhtään töitä!? (EDIT. Tämä hullu ajatus vesittyi saman tien, sillä muistin, että olen sopinut jo yhdet kuvaukset uuden vuoden aattoon :D)
Tänään aamulla, kun olin käynyt katsomassa yhden myöhemmän kuvauspaikan ja suunnitellut kyseistä settiä huomista tapaamista varten, päätin laittaa työt pariksi minuutiksi syrjään ja otin kuvan ihan vain itselleni. Yhden kuvan. Tällaista aikaa on ollut ihan liian vähän lähiaikoina, sillä muuta kuvaamista riittää ja mun työtunnit...no niitä on aivan liian vähän. Tämä asia on ollut tiedossa jo pitkän aikaa ja sitä on koitettu monella tavalla ratkaista mutta aina syystä tai toisesta, ratkaisut ovat olleet riittämättömiä tai muuten vain toimimattomia. Onneksi taas on uusi ratkaisu edessä, tällä kertaa toivottavasti toimiva sellainen. Saan joulukuusta lähtien pienemmän tytön hoitoon isomman tytön koulupäivien ajaksi, mikä tuplaa nykyiset viralliset työtunnin (epävirallisia en ole uskaltanut laskea). Jos viimein saisin myös kaikki rästiduunit kesältä ja syksyltä hoidettua! Enää pitää sinnitellä tämä marraskuu ja sitten homma soljuu, kuin itsestään :D
Yksi kuva siis. Ihmisestä, jota ei usein mun kuvissa näy. Ihmisestä, joka just tänään haaveilee vapaapäivästä ja joululomasta :) |
Voi sinä osaava ja ahkera ihminen, olen niin onnellinen siitä, että sinulla on työ jota rakastat, joka on sinulle sekä harrastus, työ, sekä intohimo!!! Voiko ihminen enää muuta toivoa, no voi, sitä ihanaa perhettä ihan ekaks, mutta sinulla on sekin! Ihan käsi sydämellä toivon kuitenkin, että muistat rajallisuutesi, eli anna itsellesi myös aikaa, siis vapaata kaikesta "työstä". Valokuvaaja ei varmaan voi täysin irtaantua työstään milloinkaan, kuvattavaahan vain tulee ja tupsahtaa eteen ihan joka paikasta:) Tiedät kyllä, mitä tarkoitan:) Oma hyvinvointi unohtuu hyvin herkästi, kun innostuu asioista joita rakastaa. Kaikkea hyvää sinulle ja ihanalle ammatillesi, olen linjoilla ja seuraan innolla ihanaa blogiasi!
VastaaPoistaVoi Villis, tiedän mitä tarkoitat <3 Olen itsekin niin kiitollinen siitä, että saan tehdä tätä työkseni. Rakastan kuvaamista ja kaikkea kuvauksiin liittyvää suunnittelua ja järkkäilyä. Ja tällä hetkellä sitä saakin tehdä paljon, kun töitä vaan tulee lisää ja lisää. Ja hyvä niin :)
PoistaToinen asia, jota rakastan ja jota haluan tehdä on olla lasteni ja perheeni kanssa. Haluan, että lapsilla on mahdollisuus olla niin paljon kotona, kuin mahdollista sillä myöhemmin se mahdollisuus vähenee niin paljon, kun alkaa pitkät koulupäivät ja harrastukset.
Ihan kaikkea ei siltikään voi tehdä, vaikka kuinka kovin haluaisi, sillä aika ei vaan riitä ihan kaikkeen. Nyt on se hetki, kun pienemmän lapsen on päästävä jokaisena arkipäivänä kodin ulkopuolelle johonkin hoitoon, että saan työni tehtyä ja rästitkin toivottavasti jossain kohtaa kiinni. Ja jossain kohtaa haaveilen siitäkin, että olisi enemmän aikaa myös sille omalle kuvausharrastukselle ja omille kuvausprojekteille, sillä luova työ vaatii aikaa ja pysähtymistäkin ja sopivaan flow-tilaan pääsemistä aina silloin tällöin.
Ja joulukuuhan lähestyy jo hyvää vauhtia, joten ihan pian ollaan siinä vaiheessa, että saan työt hoidettua työajalla ja nautittua vapaa-ajasta perheen kanssa :)
Kiitos Villis, kun olet linjoilla <3 Ihanaa marraskuun jatkoa sinulle <3