Aamu omenatarhassa

Sain tunnustuksen Sininiityn Simmiltä, kiitos ja kumarrus! Täytyy sanoa, että tämä lämmittää mieltä aika lailla, koska puutarhajutut ovat vain osa (ehkä kesää kohti tullessa kuitenkin lisääntyvässä määrin) blogiani. Vastailen siis kolmeen kysymykseen:

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

Viherpeukalo kulkee isäni suvussa, tosin sitä on toistaiseksi (ymmärtääkseni) esiintynyt vain naisilla, joten omasta lapsuudenkodista se ei kyllä ole tullut. Siis ainakin tätini on ja isäni äiti oli puutarhan lumoissa. Oma innostus alkoi vasta ensimmäisessä omassa kodissa, jossa oli pieni piha. Tai, kun tarkemmin mietin, niin ensimmäinen pilkahdus innostuksesta taisi olla, kun olin ehkä 10 vuotta. Kaivoin keskelle meidän nurmikkoa paikan kukkapenkille (muistan, että äiti oli vihainen) ja jos siihen jotain istutin, niin mitään siitä ei noussut. Ja vika oli kyllä todellakin haastavissa olosuhteissa...liian paahteinen paikka ;) Ja tähän on vielä sekin pakko mainita, että vanhempani ovat saattaneet ihan hiukan innostua puutarhasta mun innostuksen myötä :)


Blogiani en pidä puutarhablogina, vaikka sen nimi sitä ehkä viestittääkin. Kovasti mietin, että minkälaiseen blogiluokkaan tämä voisi kuulua? En tiedä, tämä on vähän kuin mun muistikirja.

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Eniten omassa puutarhassa pidän pioneista. Niitä on muutama talon edustalla olevassa isossa kukkapenkissä, joka on ollut talon edellistä edellisen rouvan "edustuspenkki". Se on päässyt pahasti kasvamaan umpeen (lähinnä lupiineja) ja syksyllä aloitin siinä melkoisen elvytysprojektin. Toivottavasti saan sen jotakuinkin entiseen kukoistukseensa.

Tässä näkyykin kivasti pionin taustalla lupiinin vehreää lehtimassaa.

Tällainenkin pioni samasta penkistä löytyy ja näiden vanhojen lisäksi istutin samaan penkkiin syksyllä kolme muutakin pionia.

Daaliat olivat viime kesän ihastus. Nyt samaiset juurakot ovat esikasvatuksessa ja pääsevät hiukan uuteen paikkaan tänä vuonna.

Tämän kesän ihastus saattaa olla iirikset (kai se on sama kuin kurjenmiekat, en tiedä?). Tätä yksilöä löytyy samasta penkistä (huomaathan taas nuo lupiinin liuskaiset lehdet!), kuin yllä olevia pioneitakin ja lisää iiriksiä on esikasvatuksessa.

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

Jos joku viihtyy paikallaan, niin anna sen olla rauhassa! Tämä ei täysin päde kaikkiin kasveihin, kuten vuohenputkeen ja lupiiniin. Ei mulla mitään niitä vastaan ole, kunhan eivät valloita mun edustuspenkkiä;)

Lisäksi sain Keski. blogin Jenniltä tunnustuksen, kiitos! Tunnustus tulisi jakaa eteen päin viidelle kauniille blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

Molemmat tunnustukset ovat seuraamissani blogeissa jo piipahtaneet, joten en laita niitä nyt eteen päin. Mutta kysyisinkin lukijoilta: mikä on se kasvi, jonka haluaisit uutena tuoda omaan kasvikokoelmaasi tänä kesänä?


Ei muuta kuin kesää odotellessa! Huomenna taas kierros puutarhassa, josko näkyisi jotain uutta :) Tänään bongasin akileijan ensimmäiset lehdet!