 |
| Ihan joka päivä, jossain vaiheessa ajattelen isosiskon kohdalla "olisi nyt edes hetken hiljaa tai paikallaan, tai vaikka molempia samaan aikaan". Nyt neiti on ollut lauantaista asti mamman ja pappan luona yökyläilemässä ja tämä hiljaisuus onkin ihan kamalaa! Ollaan pikkusiskon kanssa molemmat vähän hukassa, kun se yksi, joka hyppii, pomppii, tanssii, voimistelee, juoksee, laulaa, nauraa, huudahtelee ja höpöttää, ei olekaan maisemissa. Onneksi muru tulee jo illalla kotiin, on hirveä ikävä <3 |
 |
| Me ollaan pikkusiskon kanssa pyöritetty olohuoneen järjestystä taas uuteen uskoon ja heti tuntuu paremmalta :) |
 |
| Mulla olisi hirveä karsimisen tarve kaikesta, kun jokakesäinen kirppisrupeamakin jäi tänä kesänä toteutumatta. Ei muuta, kuin tavaraa laatikoihin valmiiksi seuraavaa kirppisrupeamaa silmällä pitäen! |
 |
| Näyttää aikaa jäävän vaikka mihin, kun ei ole isosisko jaloissa pyörimässä. Kuviakaan ei tarvinnut ottaa kolmessa minuutissa, kuten yleensä. Ja sain kuvat jopa käsiteltyä, tosin onnistuin näköjään lataamaan tänne käsittelemättömät kuvat, joten ihan turhaa se näköjään olikin :D |
 |
| Taidan aloittaa kilistelemään puikkoja, huomenna en takuulla ehdi, sillä aion keskittyä nauttimaan hyppimisestä, pomppimisesta, tanssimisesta, voimistelusta, juoksemisesta, laulamisesta, nauramisesta, huudahteluista ja höpötyksistä <3 |
Voi että, niin totta, mitä kirjoitit! <3
VastaaPoistaNiin sitä vaan tuntee itsensä ihan orvoksi ilman lapsia! <3
PoistaVoi muistan tuon tunteen, miten mukavaa oli , kun lapsi lähti mamman ja papan luo yökylään ja miten ikävä lasta sitten olikin...illalla tuli itkus silmään...:)
VastaaPoistaMulla meinasi tulla itku jo kotimatkalla, kun neitiä vietiin yökylään...vaikka hyvinhän tuo neljävuotias pärjääkin...mietinkin mielessäni ennemminkin, että mitenkäs minä sitten pärjään ilman häntä <3
PoistaTaitaa ne äidit olla yhtä riippuvaisia lapsistaan, kuin lapset äidistään.
VastaaPoistaTohinan keskellä kaipaa omaa rauhaa ja kun sen saa, onkin ihan orpona. Jotain oleellista puuttuu.
Minä osaan nauttia hiljaisista hetkistä. Suorastaan vaadin niitä.
Nyt kun lapset on jo isompia,huomaa miten kiinni sitä olikaan lapsissa ,kun ne olivat pieniä.
Nyt kaipaa niitä aikoja. Silloin elämä on niin kauhean,ihanan hektistä.
Ja oli niin tarpeellinen ja tärkeä~lapsilleen!!
Kehaisen lopuksi kuviasi.Tykkään niistä niin!!
=0)
Kiitos kehuista, niin mukava kuulla, että tykkäät kuvista!!
PoistaKyllä sitä vaan on äitikin niin kiinni lapsissaan. Onneksi tytöillä on neljä vuotta ikäeroa, etteivät sitten ehkä "jätä" mua molemmat samaan aikaan ;)
Niin kauniita kuvia jälleen ja tuttu tunne, löytyy varmasti monen äidin sydämen sopukoista.
VastaaPoistaIloa iltaanne, kun kullanmuru saapuu jälleen kotiin <3
Kiitos Pieni Unelma <3
Poista