Lapset laskivat mäkeä puuroon asti ja piipahtivat jossain välissä vielä luistelemassakin.
Puurot maistuivat ja muutama muukin iltapala siinä sivussa.
Sellainen päivä, aika kivan kuuloinen eikö vaan?
Mutta tiedättekö, että täällä tapahtui muutakin? Kyllä, ihan todella tapahtui muutakin, kuin mitä teksti antaa ymmärtää.
Tiesittehän te, että blogijulkaisuni perustuvat ihan oikeaan elämään? Sellaiseen, josta kuitenkin haluan nähdä ne kauneimmat hetket selkeimmin. Sellaiseen, joka jättää itselleni ne kaikista parhaimmat muistot päällimmäiseksi.
Olisin voinut esittää asiani aika monella muullakin tavalla. Esimerkiksi näin: Aamu alkoi hirveässä hässäkässä, kun en löytänyt makkaratikkuja mistään ja jouduin jo ennen aamukahvia veistelemään eskarilaiselle pihalta haetusta oksasta tikun nuotioretkeä varten. Olin niin väsynyt yön valvomisesta, etten jaksanutkaan lähteä pienemmän kanssa retkelle siihen metsään, kuin olin suunnitellut vaan jäimme "retkeilemään" omalle pihalle. Päikkäreille nukuttaminen kesti yhteensä tunnin ja viisitoista minuuttia, sillä meidän lapset nyt sattuvat olemaan sellaisia, että kun jokin vaivaa yöllä, niin se vaivaa myös päivällä. Ja ei, päikkäreiden pois jättäminen tämän lähes kolmevuotiaan jatkuvassa univajeessa olevan lapsen kanssa ei ole mahdollista. Jossain kohtaa mietin, olisiko paikkani ennemminkin suljetulla osastolla, kuin osaksi työssäkäyvänä ja osaksi kotiäitinä. Ja, että olin helpottunut, kun eskarilainen halusi jäädä laskemaan mäkeä suoraan eskarista ja sain olla hiljaisuudessa 30 minuuttia, kun pienempi vielä jatkoi unia. Hoidin siinä samalla muutamat työasiat ihan kunniakkaasti eteen päin. Ja niin edelleen.
Asiat voi nähdä monella tavalla. Ja omaa ajatusta voi muokata näkemään ne tietyillä tavoin. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää ja samaten, jokaisesta päivästä on mahdollista löytää jotakin ikävää. Ihan 100% todellisia molemmat tarinat, ero on vain näkökulmassa. |
Nimenomaan! Tänään oli ihana aurinkoinen kävely rantaan vai kivuliasta köpöttelyä viimassa, aurinkolasitkin unohtui kotiin. Mieluummin näen tapahtumien kauniit sävyt. Hetki hiljaisella rannalla toi inspiraation näpertää T-huoneella narusta servettirenkulat Unelmalle(veneemme). Pientä ja tarpeetonta, mutta niin mukavaa! Kerroin sinusta tänään hyvää uudelle tuttavalleni, jota instagram konsultoin. Teillä on ollut ihana päivä ja ah, niin tutunkuuloinen. Se nosti taas kerran muistoja mieleen. 💚 Tuija
VastaaPoistaRanta kuulostaa täydelliseltä, servettirenkaat myös sekä vene! Kivulias köpöttely taas kuulostaa (minun korvaani) mielenkiintoiselta...en ole saanut karistettua ensimmäistä ammattiani itsestäni kokonaan ja koen aina voimakkaan auttamisen tarpeen kipuilevien ihmisten kanssa.
PoistaIhana kuulla, että olet kertonut minusta hyvää <3 <3 <3
Hyvä aihe kirjoittaa! Asioilla on aina kaksi puolta! Ja tänne blogimaailmaan on ihana uppoutua kamalina päivinä ihastelemaan ihania kuvia ja taas jaksaa nähdä sen kivemman puolen päivästä! Näkökulma on valintakysymys ja väsyneenä ei aina jaksa valita, mutta perusasenne ratkaisee :) Maailmassa ei ole liikaa ihanuutta, että täällä ihana lueskella kivoja juttuja, vaikka kyllähän ne arkihuoletkin elämään kuuIuvat! hania kuvia, kiitos! Ja ihana tuo blogibannerin kuva, siitä tulee aina niin hyvälle tuulelle!
VastaaPoistaNäinhän se on, arkihuolet on kaikilla. Onneksi voidaan valita aika paljon omalla asenteella, kuinka runsain mitoin haluamme niitä ruokkia.
PoistaTuo banneri, ajatuksena on ollut tehdä uusi vähän samanlainen mutta haluaisin molemmat tytöt kuvaan :D Ehkä vielä sellaisen joku päivä nappaan :)
❤❤❤
VastaaPoista<3
PoistaIhana kirjoitus ja silmiä avaavaa on kuulla tapahtumien "molemmat" puolet :)
VastaaPoistaKiitos Satu! Mukava kuulla, että avasi silmiä, se oli toiveenikin :)
PoistaHih, tätä olen itsekin viime aikoina mielessäni pyöritellyt, kun meidän(kin) arki on sellaista, että tunnelmat vaihtelevat todella nopeasti iloisesta ja seesteisestä hermostuneisuuteen ja kaaokseen... Niin kuin varmaan useimmissa pikkulapsiperheissä. Omaan blogiini kirjoitan mielelläni myös niistä, hmm, ei niin kiiltokuvamaisista hetkistä :D Huomaan kuitenkin valitsevani toisten blogeista lukulistalleni yleensä niitä harmonisempia ja viehättävämpiä :) Ehkä juuri siksi, kun oma arki on niin usein sitä kaaosta - auttaa rauhoittamaan omaa mieltä, kun lukee jotain iloista ja katselee kauniita kuvia. Ja sen olen kyllä myös huomannut, että voi omankin arjen hulinan keskellä valita ne hetket, joihin keskittyy ja joita haluaa jälkeenpäin muistoissaan vaalia <3
VastaaPoistaKiitos jälleen kauniista kuvista ja kivasta blogista! :)
Kiitos Nunu kivasta kommentista! :) Myös minun tekee usein mieli kirjoittaa myös niistä toisenlaisista jutuista mutta puren hammasta ja yritän kirjoittaa jotenkin niin, että se puhdistaa oman mieleni mutta olisi kuitenkin ihan suht mukavaa luettavaakin...sitä tässäkin yritin :) Ja sain painavimman asian ajatuksistani pois.
PoistaIkävämpiä asioita voisi tietysti kirjoittaa ihan vain itselleenkin mutta sitten taas toisaalta, olen itse saanut paljon vertaistukea ja lohtuakin täältä blogikommenteista ja usein lukijat myös kommentoivat, miten helpottavaa on kuulla, että muillakin on huonoja hetkiä. Sellaisia sopivia muistutuksia ihan oikeasta ja todellisesta elämästä siis :)