Joskus pitää hukata jotain, ihan vaan uudelleen löytämisen ilosta. Ja mehän lähdettiin pienemmän kanssa etsimään paksun aamu-usvan keskeltä. |
Pienellä oli hukassa yksi pikkuinen orava, joka pujahti piiloon heti metsäretken alussa. |
Minä taas etsin jotakin vähän suurempikokoista mutta vaikeasti löydettävää, nimittäin itseäni. |
Ihania hetkiä :)
VastaaPoistaMetsässä on aina hyviä hetkiä :)
PoistaTämä postaus kolahti. Samantapaisia mietteitä on ollut minullakin. Toipilaana on ollut aikaa kävellä ja mietiskellä. Mitä tahdon, miksi, miten, missä? Yhden asian tiedän: Sinut haluan tavata oikeassa elämässä. :) Voin kuvitella meidät teekupin äärelle pohtimaan syntyjä syviä. Pikkuisenne on suloinen ja voi kuinka ihana metsä retkeillä. Luonto liikuttaa sekä ihmistä että mieltä sopivaan tahtiin. Kevät keikkuen tulevi, Tuija
VastaaPoistaMietiskely on hyväksi. On hyvä välillä pysähtyä kuuntelemaan, tuntemaan ja pohtimaan.
PoistaMe varmasti tapaamme vielä Tuija, ihan varmasti :)
Ympäristön paineet,toisten ideoihin samaistuminen,esimerkkien seuraaminen- näistä on helposti oman itsensä kadottaminen tehty.
VastaaPoistaMinun mielestäni sinulla on kyllä oma vahva näkemys,kuvasi eivät näytä kenenkään muun kuvilta.
Melkein uskon, että pystyisin noukkimaan sinun kuvasi kymmenestä, tietämättä,mikä se niistä on.:)
Olet mielestäni hyvin omaleimainen.
Huikea kontrasti. Kuopuksesi värikäs asu tuota sumuista maisemaa vasten.
Ihana retki teillä!
Kiitos Mirjam-Matilda <3 Ihana kuulla, että sinä näet kuvissa omaa näkemystä ja omaleimaisuutta <3
PoistaLuulen, että myös sellainen tietoisesti itseni kehittäminen meinaa laittaa minut kadoksiin välillä. Pitäisi antaa enemmän luovuuden tehdä kehitys ihan itsestään :)