21. marraskuuta 2016

Jotain vailla

RG7A2258
Tiedättekö, kun joskus on sellaisia päiviä, ettei pysty tekemään mitään? Kun tietää, ettei kannata edes aloittaa.

Vika ei ole siinä, että on maanantai. Eikä siinä, että on harmaa ja sateinen ilma. Se ei johdu edes rankasta edellisestä viikosta, paitsi ehkä ihan vähän.

Se johtuu siitä, että on jotain vailla. Jotain mitä keho ja aivot tarvitsevat.

Se johtuu metsän puutteesta. Ja parannuskeinoja on vain yksi. Tänään otan tämän puutteen vastaan enkä tee mitään. En edes aloita. Ja huomenna, kun isompi tyttö lähtee kouluun, me lähdemme pienemmän kanssa päiväksi metsään! Ihan sama, vaikka olisi harmaata, sillä rakastan harmaata. Ihan sama, vaikka sataisi ihan mitä vaan, sillä rakastan sadetta. Ihan sama vaikka aurinko päättäisikin paistaa, sillä rakastan sitäkin.

Kaikkea se metsän puute saakin aikaan.

16 kommenttia:

  1. Ihanaa metsäreissua:)
    Minustakin on ihana kun on harmaata ja sateista , vaikka välillä tuntuu ettei uskalla sitä äänen sanoa.
    Saamatta paheksuvia katseita.
    Ihana pöytä ja sen pinta, näyttää uudelta.
    Mahtavaa uutta viikkoa-Hellen-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, minäkin vähän pelkään sen ääneen sanomista, että pidän sateesta ja harmaasta. Juuri sen takia, että tuntuu, etteivät muut voi kertakaikkiaan ymmärtää sitä. Mutta niin se vaan on, pidän kaikista niistä sävyistä ja luonnontiloista, jotka saavat minut näkemään jotain kaunista...eli siis kaikista :)

      Pöytä on ikivanha enkä edes tiedä sen alkuperää mutta sain sen kesällä tätini kesäpaikan vanhasta navetasta. Siellä se oli ollut hylättynä vuosikymmeniä. Pesin sen vahingossa niin vahvoilla liuoksilla, että maalikin irtosi osittain ja toi puun muodot esiin.

      Kiitos samoin Hellen, mahtavaa viikkoa sinulle myös!

      Poista
  2. Mä ymmärrän suo ihan täysin!
    Metsän, luonnon tai puutarhankuopsuttelun puute, saa mut ainakin juuri tuollaiseen olotilaan. Pienikin hetki luontoa auttaa saamaan ajatukset järjestykseen ja mielen levollisemmaksi.
    Olen vuosia sitten asunut Japanissa. Normaalisti asuimme aika maaseudulla ja sain nauttia kaikesta vihreästä. Mutta kerran asuimme kuukauden putkeen Osakassa, keskellä suuria taloja, ilman mitään vihreää. Taivasta tuskin pystyi näkemään ikkunasta, kun naapuritalot seisoivat ympärillä kuin muuri. Silloin meinasin tukehtua vihreän puutteeseen, vaikken edes ollut innostunut silloin puutarhasta. Kyllä me Suomalaiset tarvitsemme tilaa hengittää ja luontoa ympärillemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua Riina, kuulostaa ihan sellaiselta kuukaudelta, että olisi tullut hulluksi!! Kaikki eivät tarvitse luontoa ja tilaa samalla tavoin mutta itselleni se tuntuu olevan yksi hyvän olon perus lähtökohdista. Ja tosiaan pienikin hetki luontoa saa voimaan niin paljon paremmin, monella tapaa! Metsään siis :)

      Poista
  3. Metsäkävelyä suunnittelin minäkin ajaessani kohti kotia. 💚 Hyvää retkeä teille! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija, lähdemme aamulla meidän lempipaikkaan <3 Mukavaa metsähetkeä sinulle myös!

      Poista
  4. Olen miehen kanssa lomalla Levillä ja tuolla kun parinapäivänä on hiihdetty(mies hiihtää lujaa,hiihdämme eri matkoja) on mieli ja sielu saanut rauhaa! Ymmärrän tunteesi täysin. Työ mikä on ihanaa,vie välillä voimat. Olin niin uupunut lauantaina tänne ajaessa, pyysin poikani perheeltä anteeksi että me ei jakseta tulla menomatkalla käymään. Miten helpottavaa saada vastaus,ymmärrän kyllä , nauttikaa lomasta! Ymmärrän metsän tuoman voimaannuttavan tunteen,mitä kaipaat!
    Hyvää jatkoa Anna����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija, ihana kuulla, että tiedät mistä puhun <3 Luonnossa liikkuminen on kyllä siitä niin uskomatonta, että se jotenkin selkeyttää ajatuksia.

      Ihanaa loman jatkoa teille!

      Poista
  5. Luonnon ihana eheyttävä vaikutus! Tänään juuri varastin itselleni pienen hetken kosken kohinaa kuunnellen. Annoin murheiden lähteä tuulen mukaan, ja hartiat tuntuivatkin hetken kevyemmiltä. Kiitos kauniista blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se luonto vaan niin uskomaton hyvän olon tuoja! Ja kuten sanoit, niin pieni hetki voi saada paljon suurta aikaan! Toivottavasti murheet pysyvät pidempäänkin poissa :)

      Kaunista viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  6. Minäkin nautin kaikista luonnon väreistä ja eri säiden sävyistä. Ja metsässä kävelen joka päivä, eilen erityisesti tuntui, että tarvitsen metsän antamaa rentoutusta ja oikein venyttelin antaumuksella korkealla kalliolla. Vähän nauratti kyllä ja onneksi kukaan ei sattunut paikalle näkemään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venyttely korkealla kalliolla kuulostaa mahtavalta! Eikä kai se mitään haittaa, jos joku näkisinkin...voisi vaikka pyytää mukaan venyttelytuokioon :D

      Poista
  7. Ihana tunnelma kuvassa.
    Metsä on parasta. :)

    VastaaPoista