Aamu omenatarhassa

Olen sellainen kuvaaja, joka tarttuu kameraan mieluiten oikean fiiliksen koittaessa. Kun tulee se hetki, että ei voi olla tarttumatta kameraan, kuvista tulee itselleni kauneimpia. Tilanne on useimmiten sellainen, että setti (useimmiten elämä/arki) on valmiiksi täydellinen edessäni ja enää tarvitsee saada oma visio ikuistettua.

Alkuvuodesta taisin luvata itselleni, että treenaisin myös rakennettujen kuvien tekemistä. Sellaisia, joita lähden tekemään idean pohjalta ja luomaan muuten tyhjästä. Kai noita rakennettuja kuviakin on tullut kuvattua mutta ei kyllä läheskään siinä määrin, mitä olin ajatellut.

Tänään testasin valon suuntaa ja vaaleaa pöytää kuvausalustana tulevia kuvauksia ajatellen ja pitkästä aikaa kokosin kasaan setin kotoa löytyvistä jutuista ihan vain harjoitusmielessä.

Olisihan tälle pakko löytää lisää aikaa, settien kasaaminen on tosi kivaa ja koukuttavaa. Ja opettavaista!

Sain ikuistettua sellaisen kuvan, kuin ajattelinkin (kuva ylimpänä) ja muutaman eri kuvakulman vielä sen lisäksi. 

En malta odottaa, että joskus saan vielä sellaisen tilan, jossa voi rakentaa settiä ilman, että se sekoittaa muuta elämää. No tämä nyt ei sekoittanut yhtään mitään mutta jotain isompaa settiä varten, jossa siirrellään huonekaluja, valoja yms, olisi mahtavaa, jos olisi tila, jossa saisi kehitellä vaikka monta päivää.

Ja se homman alkuperäinen pointti toimii. Eli tulevia kuvauksia ajatellen, valon suunta ja alusta toimivat ainakin mulle :)

Kivaa viikon jatkoa teille, ihan kohta on jo joulukuu!!!