14. maaliskuuta 2013

Lähes neljä vuotta sitten

Mietin pitkään kirjoitako tätä postausta vai en, näköjään päätin kirjoittaa. Tänään on tärkeä päivä. Päivä jollainen oli myös lähes neljä vuotta sitten. Tämä päivä oli tuolloin perjantai, pitkäperjantai ja elettiin raskausviikkoa 34+3. Meille oli tulossa miehen sukulaisia pääsiäisen viettoon ja muutama minuutti ennen vieraiden tuloa päättikin meidän pikku-neiti, että tänään on se päivä. 

Silloin meillä ei ollut näitä tietoja, joita meillä nyt on mun tilanteesta ja raskauksista. Olin kyllä ollut sairaslomalla jokusen kuukauden supistusten vuoksi mutta sitä emme tienneet, ettei neidillä ole mitään mahdollisuuksia viettää odotusaikaa loppuun turvallisessa pienessä pesässään. Aavistelimme kyllä tilanteen olevan aika lähellä, sillä silloinkin meillä oli neidillä jo lakanat sängyssä ja monet muutkin jutut valmiina. Silti synnytyksen käynnistyminen tuli aika puun takaa ja ennen kaikkea siihen juurikaan varautumatta, emme olleet käyneet vielä edes perhevalmennuksessa. Olo sinä päivänä oli ihan samalainen, kuin kaikkina muinakin sitä edeltävinä päivinä, ei mitään sen kummempaa (paitsi sitä jatkuvaa epämääräistä supistelua). Ainut ero muihin päiviin oli se, että yht`äkkiä lapsivedet menivät ja heti sen perään toivotettiin vieraat tervetulleiksi. Ohjattiin vieraat omatoimiseen herkkujen nauttimiseen ja lähdettiin ajamaan Naistenklinikalle. Edes matkan aikana mielessäni ei missään vaiheessa käynyt se asia, että me synnytetään tänään. Ajattelin, että käydään vain näytillä ja päästään kotiin huilailemaan. Kuitenkin noin kahdeksan tuntia vieraiden vastaanottamisen jälkeen, pikku-neiti oli jo päässyt ahtaasta pesästään väljemmille vesille. Seuraavat kaksi viikkoa kului vastasyntyneiden valvontaosastolla ja lastenosastolla katsellen ja silitellen pientä suloista ihanuutta.

Tänään on tuo sama päivä 34+3. Jokainen päivä tästä eteen päin tekee mut entistä huojentuneemmaksi, jokainen päivä antaa vauvalle vieläkin parempia valmiuksia tulevaan, jokainen päivä mahdollisesti lyhentää tuota lastenosastolla vietettyä aikaa ja jokainen päivä tuo lähemmäksi sen, että voimme koko perhe olla yhdessä kotona <3

Ja nyt lähes neljä vuotta myöhemmin sama
heiveröinen neitokainen potkii isukin kanssa palloa
olohuoneen lattian poikki (kyllä, annan heidän
potkia sisällä) ja hihkuu pallon ohittaessa isukin
"helppo nakki". Ja sitten me kaikki nauramme.
Neiti sanoo "Nyt meillä on kaikilla hymy huulilla
ja nauru suussa" <3

27 kommenttia:

  1. Liikuttavan suloinen kuva teistä. Hyvää vointia ja rauhallista mieltä raskauden loppumetreille!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa! Toivottavasti pikkuasukki viihtyy pesässä vielä tovin! Täällä mennään 27+3 ja raskaalta tuntuu =D Ihanaa kevään ja vauvan odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin onnellinen jokaisesta päivästä näissä mitoissa :) Mutta juu, raskaalta tuntuu, olen samaa mieltä :D Ihanaa kevättä sinullekin ja tsemppiä loppurutistukseen!

      Poista
  3. Voi miten pieni. <3 voimia loppuraskauteen! Toivottavasti kestänee vielä tovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna <3 Neiti oli kyllä niin pikkuinen.

      Poista
  4. Ihana kuva ja teksti. Hurjasti toivotaan että vielä saat odotella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Adelheid! Jokainen päivä otetaan ilolla vastaan <3

      Poista
  5. Liikuttava kuva ja teksti. Blogien henkilökohtaisuus jaksaa aina ihmetyttää ja ilahduttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin pitkään, kirjoitanko tästä ja miten. Aika paljon on tullut jo omia tuntemuksi tänne avattua, joten tuntuikin aika luontevalta raottaa tätä kokemusta myös hieman. Tämä päivä on ollut mun mielessä positiivisesta testistä lähtien...sitä ei vain voinut sivuuttaa :)

      Poista
  6. <3 Tsemppiä loppuodotukseen. Täällä meneillään 30+1 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne <3 Ihanaa loppuodotusta sinulle :)

      Poista
  7. Toivotan paljon onnea odotukseen. Kiva kun kerroit tämän kauniin tarinan.

    VastaaPoista
  8. Ok, tsemppiä, jokainen lisähetki on kotiinpäin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mun piti kirjoittaa, eikä mikään tylsä ok :-D

      Poista
    2. Kiitos Saila :) Kirjaimellisesti, jokainen lisähetki on kotiin päin :)

      Poista
  9. Kaikkea hyvää teille! Ihanasti kirjoitit neljän vuoden takaisista tapahtumista <3

    VastaaPoista
  10. Hätkähdyttävä tarina. Hän on niin pieni! Paljon lisäpäiviä pienelle mahassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelli, kaikki lisäpäivät otetaan avosylin vastaan <3

      Neiti oli tosiaan aika pieni, on kuvassa alle viikon ikäinen. Mulla ei siis ole mitenkään poikkeuksellisen isot kädet :D

      Poista
  11. Herkän silmänurkkaan kiri kimalteleva kyynel.
    Kuva kertoi vielä enemmän <3
    Lisäpäiviä myös minä toivon pienelle ihmeelle paitasi sisällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari <3 Kuva kertoo sen, mitä en osannut sanoiksi pukea. Aika paljonkin.

      Poista
  12. Ihanan herkkä kuva! Toivon, että uskallat luottaa kaiken menevän hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raija <3 Luotan hetki hetkeltä enemmän <3

      Poista
  13. Aivan ihana kuva! <3 Ja hienoa, että päätit kirjoittaa tämän. <3 Toivottavasti monta lisäpäivää on tiedossa vielä masun sisäpuolella uudelle tulokkaalle! <3

    VastaaPoista