11. lokakuuta 2011

Kivisillä kuumat oltavat

Meidän olkkarissa asuu Kivisen perhe pienessä kolmikerroksisessa talossa. Kiviset ovat kovia lisääntymään ja muuttamaan pois...välillä niitä on enemmän ja sitten taas vähemmän. Pikku-neiti siis kerää kiviä ja ne asuvat punakattoisessa talossa.

Kivisten talo muuntautuu milloin miksikin, monesti se on neidin leikeissä ollut grilli tai uuni, tiskikone tai pyykkikone. Tänään kesken muiden touhujen neiti sanoi "menen katsomaan takkaa" ja käveli Kivisten talon luokse. "Tule isi auttamaan, savua tulee sisään" hän sanoi seuraavaksi. Isi tietysti meni auttamaan ja, kun savuongelma oli ratkaistu, neiti heitti ovet kiinni samalla tokaisten "ja sitten pellit kiinni".
Jotenkin kummasti olen tullut siihen tulokseen, että lapset kuulevat KAIKEN...siis kaiken senkin, mitä ei edes sanota ääneen! Pitäähän olla tarkkana mitä sanoo ja AJATTELEE;) Senkin olen huomannut, että lapset ovat mahdottoman fiksuja. Tänään, kun tehtiin neidin kanssa yhdessä ruokaa, hän rutisti kasvoni käsiensä väliin ja sanoi "sinä olet maailman paras äiti"! 


Siis ihan tolkuttoman fiksuja ovat;) Voiko tästä tulla, kuin hyvälle tuulelle?


Kivaa viikon jatkoa!

4 kommenttia:

  1. No eihän tästä voi tulla kuin hurjan hyvälle tuulelle! :) Lapsilla on ihanan vilkas mielikuvitus! Hyytyvätkö aivot sen (ja aika monen muunkin) suhteen mitä vanhemmaksi tulee... Luulen vähän niin :P

    VastaaPoista
  2. Niin mäkin luulen! Ihan parasta lapsissa taitaa kyllä olla avoimuus, ennakkoluulottomuus ja aitous:) Ja samoja ominaisuuksia arvostan myös varttuneemmassa väessä, meissä niitä vaan enää harvemmalla on:/

    VastaaPoista
  3. Vai ovat Kiviset joutuneet takkaan! :D

    VastaaPoista
  4. Juu, onneksi Kiviset ovat sopeutuvaista sakkia ja kestävät hyvin muuttuvia olosuhteita, kuumaa, kylmää, kosteaa, kuivaa... kaikki käy Kivisille;)

    VastaaPoista