18. tammikuuta 2013

Yllätys!

Mä en varsinaisesti rakasta yllätyksiä. Eilinen yllätys kyllä voitti kaikki edelliset, nimittäin surkeudellaan. Vai mitä te sanoisitte pienestä hiiriyllätyksestä keittiön kuiva-ainehyllyillä ja vähän muuallakin? Yllätys sattui eilen juuri ennen, kuin olin lähdössä laittamaan pikku-neitiä päikkäreille. Siinä lounaan jämiä korjatessani tajusin, että meillä on hiiren jätöksiä keittiössä. Ei vain siellä kuiva-aineiden joukossa, missä olivat käyneet nuudeliravintolassa, vaan myös muutamalla pöytätasolla ja avohyllyillä, jossa säilytetään meidän kaikki viikoittain käytössä olevat astiat. Neidin lyhyiden päikkäreiden aikana seisoin vain keskellä keittiön lattiaa uskaltamatta koskea mihinkään, en pystynyt edes istumaan alas ja voin kertoa, ettei kahvikaan maistunut. Pari paniikkipuhelua isännälle, siskolle ja äidille ja onneksi neiti sitten heräsi ja sain sentään seuraa itselleni. 

Eilinen ilta ja tänäpäinen aamu onkin mennyt paikkoja siivotessa. Tämän talouden joka ikinen astia ja ruokailuväline on tiskattu ja avatut kuiva-aineet hävitetty. Yön saaliina saatiin kaksi hiirtä ja tänään päivän edetessä niiden käyttämä reittikin palastui. Nuudelivana pyykinpesuhuoneen ilmastointiputkessa voisi olla aika varma merkki, eikö!? 

Keittiössä vallitseekin nyt melkoinen kaaos, kun kaikki tiskatut astiat on pinottu keittön pöydälle. Laittelen niitä ehkä huomenissa takaisin paikoilleen, jos yön aikana ei saada lisää saalista.
Jos tästä yllätyksestä nyt jotain positiivista pitäisi
löytää, niin olisiko se ehkä se, että keittiössä
on nyt sotkusta huolimatta harvinaisen puhdasta.
Ja neitikin on ollut päivään tyytyväinen. Rakensin
hänelle majan ruokapöydän päätyyn ja tönäisin
täkin reunan alta hänelle taskulampun ja meidän
sälälodjun (siis korin, jossa säilytetään kaikkea
pientä kumilenkeistä yksittäisiin laastareihin).
"Tää on mun onnenpäivä" onkin kuulunut viltin
alta kerran jos toisenkin :D

Hei kuulkaa, mä toivotan teille puhdasta
perjantaita ja parempia yllätyksiä!

30 kommenttia:

  1. Voi ei! Tiedän sen ällön tunteen. Meillä oli pari talvea sitten makkarin vaatehuoneessa. Se tunne, kun et meinaa uskaltaa silmiä uneen sulkea, kun pelkäät onko siellä niitä vielä.
    No, toivottavasti saitte ne nyt kerralla pois ja hei, tuohan on hieno palkinto, kun kaikki on nyt puhdasta!
    Mukavaa hiirivapaata viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunne on kieltämättä tosi ällö! Piti eilen tilata pitsaa päivälliseksi, kun ei vaan iljennyt valmistaa mitään omassa keittiössä.

      Voin vain kuvitella, että makkarin nurkilla kuuluva rapina ei takaa kauniita unia, voi hirvitystä!

      Kiitos Christina, me vietetään hiirivapaa viikonloppu, toivottavasti! Mukavaa viikonloppua teille myös :)

      Poista
  2. Meidän alakerran riesana on muurahaiset, mutta kyllä hiirulaiset vie kyllä ehdottomasti voiton tässä hommassa! Yhden kerran jo saatiin nuo pikkuiset mustat vipeltäjät kuriin, tai ei niitä ainakaan näkynyt, ja nyt taas niitä tuolla juoksee. Kun ei oikein viitsisi myrkkyjäkään levitellä pitkin kämppää. Aurinkoista perjantaipäivän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä samaa mieltä, että hiiret vievät voiton muurahaisista :D Vaikka muurahaisetkin on harvinaisen ärsyttäviä. Mahtoikohan niihin tepsiä myös kaneli, tai ainakin joku mauste niitä karkottaa??? Tietysti näin kylmällä vaihtavat vaan paikkaa ja kulkureittejä.

      Aurinkoa teidänkin suuntaan :)

      Poista
  3. outs!
    Toivottavasti ne oliva äiti- ja isä-hiiri!! Se kun on tuo eläinlaji sellaista sikiävää sukua... :/
    Onneksi huomasit nyt, ettei kukaan ole ehtinyt sairastua!

    Hyvää viikonloppua!

    t. vakkarivieras

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outs todellakin! Luulen, että edellisenä yönä olivat löytäneet perille ja päiväksi lähteneet taas pois (nuudelivanan perusteella :D) tai ainakaan montaa yötä eivät olleet ehtineet täällä vierailemaan.

      Isäntä arvioi niiden olevan metsähiiriä, joilla on kaiketi lisääntymisaika tms. vasta myöhemmin keväällä mutta mistäs noista koskaan tietää. Toivottavasti olivat nyt vain nämä kaksi yksilöä!

      Hyvää viikonloppua myös vakkarivieraalle :)

      Poista
  4. Voi,voi...tiedän tunteen.
    Minäkin asuin aikoinaan rossipohjaisessa, suloisessa mansardikattoisessa talounelmassa, joka oli myös saavutettavuudeltaan hiirten unelma (juuri tuon rossipohjan johdosta).
    Siihen aikaan talossa asui vielä pikku tyttöni ja tuo lasten ja hiirten yhdistelmä sai minut pois tolaltaan. Aikamoista loukutusta koko hiirten laajan suvun tuhoaminen kyllä edellytti.
    Täti aikoinaan ei raaskinut tuhota mökin keittiökaapin hyllyltä löytynyttä hiirtenpessää, kun oli kuulemma hiiri-emo niin kauniisti koristanut hyllypitsillä pesänsä reunan. Tämän myötätuntoisen eleen seurauksena kuulemme vieläkin siitä hiirikaartin mökinvalloituksesta joka siitä lystistä sikisi.
    Tsemppiä sinne häätöhommiin! Kyllä niistä eroon pääsee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Siili, mäkin oon ollut täällä aika hysteerinen. Ja tosiaan niin se on, että rossipohjaisesta talossa (ainakin meidän) noita reikiä on ihan joka paikassa. Olohuoneen lattiassakin on pari sellaista reikää, josta pääsisi ihan kevyesti pulleampikin hiirulainen sisään. Noh, toivottavasti tää oli nyt tässä.

      Poista
  5. Voi huh, mikä yllätys! Voin kuvitella tunteen ja ällötyksen. Itselläni on aika pientä kokemusta hiiristä (onneksi), mutta tarpeeksi kuitenkin. Tsemppiä häätöhommiina!

    Ja mukavaa perjantaita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Jenni ja mukavaa perjantaita teillekin <3 Toivon, ettei sun hiirikokemusten tarvitsisikaan koskaan karttua runsaammaksi!

      Poista
  6. Todellakin inhottava tunne! Sama juttu tapahtu meille syksyllä, muutamana päivänä löyty pipanoita keittiön tasoilta :/ Otus löytyi sitten keskellä päivää (rapinan perusteella) leipäkorista, josta se pomppasi lattialle ja piiloon sohvan sisälle!! Yöks! Mutta jäi kiinni lopulta! Toivottavasti teilläki nyt loppuis alkuunsa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöks, piiloon sohvan sisälle, toi on kyllä tosi kammottavaa :/ Hyvä, että teilläkin otus jäi kiinni ja todella toivon, että tää oli meidänkin osalta tässä!

      Poista
  7. Hui kamalaa, hiiriä! Mikä tahansa ylimääräinen tyyppi kotona on kauhistus, oli se sitten hiiri, hämähäkki, ampiainen tai varas. Toivottavasti saat pian häädettyä kutsumattomat vieraat. Iiiiiiks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiiiks, samaa mieltä! Mä en myöskään tykkää kutsumattomista vieraista, elleivät sitten ole ihmisiä ja tuttuja sellaisia :)

      Poista
  8. Auuuh... Itsekin bongasin juuri hiirenpapanoita yläkerrastamme. Ei ole kiva tunne, ei. Tuo teidän hiiriepisodi on kyllä paljon ikävämpi, kun ovat päässeet käsiksi kuivamuoniin. Pirulaiset! Toivottavasti saalis oli siinä ja reitti saadaan umpeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on nää vanhat talot tällaisia :D Tämän kertainen reitti on nyt tiheällä verkolla tukittu mutta saa nähdä kuinka kauan kestää, että löytävät jonkun toisen sopivan kolon...veikkaan, että niitä on täällä meillä noin sata!

      Poista
  9. Mistä ne pikkuotukset nyt vielä keskellä talvea keittiöihimme löytävät? Meillä napattiin nimittäin kaksi kaveria myös tällä viikolla keittiöstä, roskiskaapin alta. Yleensä metsästyskausi on kestänyt syksyn, mutta harvemmin enää tammikuussa kovilla pakkasilla.

    Hiiret on inhottavia kun tulevat liian lähelle! Välttelen juuri kyseistä roskiskaappia syksyn, koska en halua missään nimessä tekemisiin hiirten kanssa. Mies saa hoitaa metsästysoperaation yksinään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai teilläkin?! Nämä olivat meidän ekat hiirulaiset, tosin eivät varmasti viimeiset...valitettavasti. Mies meillä kanssa hoitaa nää hommat, ihan kaikkeen mäkään en pysty :D

      Poista
  10. Yöks! Minäkin koin saman yllärin viime talvena, ja tietty sellaisena aamuna kun mies oli reissussa. No, poika 10v. hoiteli homman jännittävän päivän päätteeksi!
    Tsemppiä sinne ja peukut pystyssä, että kaverit olivat siinä. Saitteko reitin suljettua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onneksi isäntä tuli parissa tunnissa kotiin ja alkoi rauhoittelemaan emäntää :) Tänään vasta selvisi, mistä olivat tulleet ja isäntä verkotti katonrajassa olleen ilmastointiputken...toivottavasti eivät löydä toista reittiä!

      Poista
  11. No hyi olkoon, eipä kuulosta kovin hehkeältä ylläriltä :/ Toivottavasti saatte ne kaikki ansaan. Kylmyys on tainnut ajaa niitä sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut hirmu hehkeä päivä ei, ei eilen eikä vielä tänäänkään :/ Kylmyyttä mäkin epäilen syyksi.

      Poista
  12. Meillä on myös aikoinaan ollut yllätyksiä ja sen jälkeen aina räpsät. Söivät ryökäleet hienon monihaaraisen kynttiläni ihan pilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä meidänkin nyt miettiä, miten jatkossa saadaan yllärit pidettyä minimissään. Voi harmi sen kynttilän kohtaloa :/

      Poista
  13. Meillä kutsumattomat pienet vieraat hävisi kun laittoi sähköisen karkoittimen,sellaisen joka tulee pistorasiaan.. Hm,ymmärsit varmaan mitä tarkoitan? Ja nyt meillä on myös kaksi mustaa hirmua pelottelemassa hiirulaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen kuullut tuollaisesta karkoittimesta. Pitääkin perehtyä aikaan tarkemmin, kiitos vinkistä! Tällainen vanha talo kyllä ansaitsisi sellaisen hirmun, joka pitäisi hiiret poissa :)

      Poista
  14. Voi yäääk! Miten sitä uskaltaa edes aloittaa keittiön käyttämisen. Tuo karkoitin on mielenkiintoinen. Meillä on hiirisä välipohjassa katolla. Rapina vaan kuuluu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole hiiriä aikaisemmin näyttäytynyt eikä rapissutkaan lainkaan. Verstaassa niitä tietysti on ja varmaan kellarissakin mutta sisällä ei ole ollut merkkiäkään. Mutta joo, aika perusteellisen pesun tuo keittiö saikin! :)

      Poista
  15. Hiiret nyt vaan tuppaavat asustella vanhoissa taloissa ja vaikka niitä jätöksiä ei aina näy niin kokemuksesta tiedän, että on ne aiemminkin mitä todennäköisimmin kipittäneet teidän keittiön pöydällä. Että no hard feelings :D Kyllähän niitä loukuilla saa pois, mutta ei niitä kokonaan pysty poistamaan kun aina jossain kolo on mistä pääsee sisälle. Myrkkyä en itse uskalla käyttää kun on lapsia talossa, hiiret kun saattavat niitä kuljetella myös ettei vaan mene lapsen suuhun.
    Meillä oli kerran hukkunut hiiri keittiön lavuaariin, kun sinne oli jäänyt vettä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että vanhoissa taloissa niitä tuppaa olemaan. Kyllä tämäkin talo 90 vuoden aikana on nähnyt varmaan aikamoisen lauman noita vipeltäjiä. Meidän aikana (reilun kahden vuoden aikana) niitä ei kyllä sisällä ole ollut, vaikkakin verstaassa niitä on nähty. Tai ainakin tämä metsähiiri jätti sen verran runsaasti papanaa (eivät syö ulostettaan) ja silppusi myös pähkinä- ja siemenpusseja niin näkyvästi, että sellaiset oltaisiin todella huomattu. Toisena yönä ei saatu enää saalista, eivätkä syötitkään olleet kelvanneet, joten eiköhän tämä ollut tällä kertaa tässä. Nyt on karkoitinkin pistorasiassa ja ilmastointiputkesta kulku estetty. Nyt vain odotellaan, mistä kolosta seuraavat yrittävät sisään, sillä niitä kolojahan näissä vanhoissa taloissa riittää :D

      Poista