 |
| Minttu aikaisemmin kyseli juttua kuvaamisesta, joten sitä olisi nyt luvassa. Olen kuvannut vajaan vuoden Canonin EOS 550D rungolla ja 18-55mm objektiivilla. Muita välineitä kuvaamiseen ei ole tähän mennessä ollut. Ennen kyseistä kameraa kuvaaminen on ollut todella vähäistä, joten voisin sanoa, että olen harrastanut kuvaamista vajaan vuoden ajan. Olen treenaillut kameran käyttöä kokeilemalla eri asetuksia ja siskon mies on antanut myös joitakin vinkkejä (hän ymmärtää teknistä kirjallisuutta...minä en). |
 |
| En siis todellakaan ole mikään asiantuntija kuvaamisessa, mutta Mintun pyynnöstä kerron miten otan kuvia. Pidän kuvista, joissa vain osa kuvasta on terävä ja sen ympäristö häilyvä/sumuinen (tämä on kai sitä syväterävyyttä?) (myöskään kuvaustermit eivät ole ihan hallussa!). Tätä sumuisuutta kuviin saa säätämällä aukon kokoa, eli F-lukua. Mitä pienempi F-luku, sitä sumuisempi tausta. Otan mielelläni kuvia, joissa terävänä oleva alue (tai muu kuvauksen kohde) ei ole kuvan keskellä. Se tekee mielestäni kuvasta mielenkiintoisen. |
 |
| Kamerassa on valmiita peruskuvausohjelmia, joiden kanssa aloitin kuvaamisen. Nyt käytän melkein vain ja ainoastaan M-asetusta, josta voi manuaalisesti säätää valotusta sopivaksi. Säädän siis melkein jokaisen kuvan kohdalla erikseen Valotusaikaa, Aukon kokoa ja ISO-herkkyyttä. Tässä kuvassa valotusaika on 1/80, aukon koko on 5.6 ja ISO-herkkyys on 6400. Näillä säädöillä hiukan liian valoisa, eikö!? |
 |
| Tässä kuvassa valotusaika on 1/250, aukon koko on 5.6 ja ISO-herkkyys on 6400. Kun ISO-herkkyys on näin korkea, niin kuvassa on näkyy kohinaa (erityisesti kameran linssinsuojuksen kohdalla). |
 |
| Tässä kuvassa valotusaika on 1/13, aukon koko on 5.6 ja ISO-herkkyys on 200. Pidentämällä valotusaikaa (luku pienenee) ja pienentämällä ISO-herkkyyttä kohina vähenee. |
 |
| Yleensä pyrin rajaamaan kuvan hyvin jo kuvausvaiheessa, mutta onneksi rajausta voi tehdä myös jälkikäteen. Linssinsuojusta ikkunalaudalla ei välttämättä tässä kuvassa tarvita ;) |
 |
| Tämä kuva on otettu muutama päivä sitten. Neidin kanssa kuvaamisessa ei ole useinkaan aikaa siirtää (tai rajata jo kuvasta pois) vaikka räikeää fleecetakkia sohvalta, joka näkyy neidin käden kohdalla. |
 |
| Rajaamalla "häiritsevät" jutut pois, kuvasta saa hiukan yhtenäisemmän. Minttu, toivottavasti saat tästä jotain hyötyä:) Kuvanmuokkausohjelmista sitten joskus myöhemmin. |
Kiva postaus!
VastaaPoistaSyvyysterävyys on tärkeää kuvattaessa nukketaloa, missä kaikkien yksityiskohtien soisi näkyvän ja kun on kuvattava läheltä jotta mahdollisimman paljon huoneista näkyy. Ongelmana on silloin valon puute, kun valoa tarvittaisiin todella paljon enkä asu valokuvausstudiossa ;-) Mutta onneksi ne kuvat päätyvät vain blogiini, eikä mihinkään valokuvanäyttelyyn! Laatu ei siis ole niin kriittinen. Kauniita kuvia on aina kiva katsoa.
Saila: Nukketalon kuvaaminen onkin varmaan todella haastavaa! Ei taida nukketalon omat valaisimet juurikaan auttaa ;)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, kauniita kuvia on aina kiva katsoa :)
Syväterävyyden suhteen aukon säätäminen tosiaan näyttelee pääroolia. Mitä suurempi aukko (eli mitä pienempi F-luku) sitä pienempi syväterävyysalue ja päinvaistoin. Tässä vaiheessa tärkeäksi osoittautuu myös optiikan laadukkuus (ja ikävä kyllä myös hinta), koska huonot halpisputket eivät pysty niin suuriin aukkoihin kuin laadukkaammat ja kalliimmat toverinsa.
VastaaPoistaVinkiksi voin sanoa, että jos kohde on paikallaan (esim. nukketalo), niin aukon voi säätää vain haluamansa syväterävyysalueen mukaan. Riittävän valon kuvaan saa sitten valotusaikaa pidentämällä, joskin pitkillä valotusajoilla kamera ei saa liikkua. Tämä puolestaan onnistuu helposti laittamalla kamera kiinni jalustaan (halvatkin käy :) ). Paikallaan olevia kohteita kannattaa myöskin kuvata melkoisen pienellä ISO-arvolla, jotta lopulliseen kuvaan ei tule liikaa ei-haluttua kohinaa.
- Siskon mies ;)
Siskon mies: Valokuvaus on aika monimutkainen juttu ja sen selittäminen ehkä vielä haastavampaa kuin sen ymmärtäminen :) Olen tässä vuosien varrella käytännön ihmisenä ja tekniikan suhteen rajallisella ymmärryksellä varustettuna tajunnut, että kokeilu on omalla kohdallani ainoa keino harjoitella kuvaamista. Tämän yksinkertaisen ihmisen aivokapasiteetti ei vain riitä teknisten välineiden monimutkaisuuden ymmärtämiseen ;) Onneksi on olemassa myös niitä jotka kyseisiä seikkoja ymmärtävät ja vääntävät rautalangan kera hyvin yksinkertaistettuna samat asiat minullekin :)
VastaaPoistaKiitokset tästä postauksesta! Meilläkin joku Canonin kamera, ja aion tänä vuonna opetella sitä käyttämään! Ihanaa Uutta Vuotta toivottaen!
VastaaPoistaMinttu
Minttu: Ole hyvä vaan :) Treenaile pikku hiljaa, niin hyvä tulee :) Kyselit myös niistä kuvanmuokkausjutuista, niin kirjoittelen niistä vielä myöhemmin erikseen...joten pysy kuulolla :)
VastaaPoista