14. tammikuuta 2013

Ajatuksia

Mulla olis teille ihan oikeitakin postausaiheita
olemassa mutta en saa niistä otetta, kun
mielessä pyörii niin paljon muita asioita.
Pikku-neiti on ollut päikkäreillä jo reilun
tunnin ja mä istun sohvalla ja mietin juttuja.
En pysty tekemään mitään enkä saa
nukutuksi, kun mulla on keskeneräisiä,
ratkaisemattomia asioita mielessä.

Mä olen ehdottomasti murehtivaa,
stressaavaa ja kaiken ylianalysoivaa tyyppiä.
Tiedättekö sellainen, joka saa tehtyä
helpostakin asiasta monimutkaisen, niin
halutessaan? Sellainen, joka haluaisi pystyä
vaikuttamaan kaikkeen.

Vielä aamulla sanoin siskolleni puhelimessa, että olen nyt hirmu luottavainen, että kaikki menee hyvin mutta tänäpäisen neuvolakäynnin jälkeen olen ehkä vähän vähemmän luottavainen. Eikä siis sillä tavalla, ettenkö oikeasti uskoisi kaiken sujuvan hyvin mutta käynti sai mut pyörittämään päässäni asioita, joihin en voi vaikuttaa ja joihin olisi kiva vaikuttaa.

Raskauteen, synnytykseen ja vauva-aikaan
liittyviä ajatuksia siis.

Pitää varmasti taas soittaa siskolle, vaikka
juuri aamulla tunti puhuttiin. Ja isännällekin
tiedossa iltasella tovi jos toinenkin vaimon
ajatusten purkua ja selvittelyä. 
Taitaa hormonit
hyrrätä pahemman kerran, rv 27.

Tämän avautumisen jälkeen kuviin vielä sen
verran, että meidän vauva saa nukkua korissa,
jota kiikutetaan huoneesta toiseen <3

18 kommenttia:

  1. Tiedän tyypin ja lukeudun itsekin samoihin. Valitettavasti. Välillä elämä olisi helpompaa, jos ei turhia punnitsisi. Ainakaan niitä, joihin ei voi vaikuttaa. Ymmärryshali täältä. <3

    Ja voisiko ihanampaa paikkaa olla vauvalla nukkua kesällä kuin kori, jota äiti kantaa mukanaan?! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni ymmärryshalista <3 Mä olen oppinut tästä asiasta jo paljon mutta voi taivas, että vielä olisi opittavaa :) Luulin tosin olevani tässä jo pidemmällä, mutta jälleen asioita mietitään, pohditaan ja analysoidaan...

      Saa nähdä, kuinka kori toimii :) Mutta ainakin alkuun tehdään hänelle tähän pieni pesä, jossa voi sopivassa hälinässä muun perheen parissa tuhista <3

      Poista
  2. Pitkästä aikaa taas olen kommentoimassa:) Tiedän tasan tarkkaan tunteen ja ihmistyypin, koska olen itsekin ylianalysoiva murehtija ja minulla on tarve olla aina kontrolloimassa kaikkea, tästä syystä esim. inhoan lentämistä.

    Olen kovasti yrittänyt opetella että jos en voi vaikuttaa asioihin niin yritän olla miettimättä niitä (mikä on kyllä vaikeaa, myönnän). Raskaus on melkein "pahinta" aikaa tällaiselle luonteelle, itselläni edellisessä raskaudessa oli vasta-aine ongelmia ja sitä edellinen oli kaksosraskaus ja meinasin kyllä stressata itseni kuoliaaksi, mikä oli ihan turhaa näin jälkikäteen ajateltuna.

    Kovasti onnea ja jaksamista raskauden sekä ajatuksien suhteen, yleensä kaikki tuppaa menemään omalla painollaan hyvin:) Kaunis tuo kori, muutenkin teillä on niin kovin kaunis koti.

    Mukavaa viikonjatkoa<3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Alexandra, että olet taas kommentoimassa! Mä olen myös tietoisesti yrittänyt olla stressaamatta asioista, joihin ei voi vaikuttaa...toisinaan paremmalla menestyksellä ja toisinaan hiukan heikommalla. Mulla myös ensimmäinen sekä tämäkin raskaus on ollut ongelmallista...muutaman kuukauden vielä kun jaksaa, niin tietää jo paljon niitä asioita, joita nyt pohdiskelen.

      Mukavaa viikonjatkoa sulle myös <3

      Poista
  3. Samanlainen ihmistyyppi ilmoittautuu täälläkin. Niin tuttua kaikki tuo, mistä on tänne tänään kirjoitettu. Ja vaikka kuinka päättäisi olla murehtimatta ja analysoimatta, niin eihän se aina onnistu ollenkaan. Ei varsinkaan tuon kaltaisissa asioissa kuin mainitsit.

    Onnea ja tsemppiä tuleviin viikkoihin! Yritä nauttia niistä niin paljon kuin mahdollista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kinnarkummun herrasväelle vertaistuesta <3 Yritän nauttia kovasti ja suurimmaksi osaksi siihen pystynkin :) Sitten väliin mahtuu näitä muitakin hetkiä...

      Poista
  4. Ihana vauvan unikori! <3 Jaksuja odotukseen ja ajatusten kanssa taistelemiseen. Toivottavasti huolet helpottavat pian. :) T. Toinen ressaaja-pohtija-pirujen maalailija-jne...

    VastaaPoista
  5. Voih, kuulostaa tutulta..Olen viime aikoina yrittämällä yrittänyt elää hetkessä,lakata murehtimasta mitä tunnin, päivän, viikon tai kuukaudenpäästä voi tapahtua tai olla tapahtumatta. Maailmassa vain on niin paljon asioita mihin ei voi itse vaikuttaa ja siksi pitäisit osata olla niistä liikaa ottamatta stressiä..Mutta ihminen on niin hassu. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen myös harjoitellut tuota hetkessä elämistä ja jopa hiukan kehittynyt siinä :) Mutta jotenkin nämä asiat ovat sellaisia, joita ei pysty jättämään taka-alalle. Onneksi parin kuukauden päästä ollaan jo paljon viisaampia, missä mennään :)

      Poista
  6. Raskausaika lisää tuota luonteenpiirrettä, mutta koita nauttia odotuksesta ja rentoutua, sekä miettiä niitä mukavia puolia. Tsemppiä ja voimahali :). Nimimerkillä toinen samanlainen.

    VastaaPoista
  7. Hei!

    Olen itse ollut samanlainen, joten taidan ymmärtää...;)
    Mutta lohdutanpa sinua, että ikä tekee tehtäävänsä ja minulla myös tuo usko tuonne ylöspäin:)
    On hyvä, että on luotettavia henkilöitä lähellä, joiden kanssa voi silti jutella, se avaa näkökulmia...

    Teillä on kaunis, raikas koti ja tuo kori on ihana!:)

    Onnellista odotusaikaa sinulle ja perheellesi!♥

    Tt.Eräs lähimmäinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Eräs lähimmäinen ja kiitos kommentista :) Uskon, että ikä tosiaan tekee tehtävänsä. Toivottavasti sitä vuosi vuodelta viisastuu :)

      Olen huomannut, että usein jo pelkästään asian ääneen sanominen helpottaa. Niin kävi tänäänkin blogin kirjoittamisen jälkeen :) Ja tietysti on ihanaa, että on tahoja, joille voi puhua asioista ihan niiden oikeilla nimilläkin <3

      Kiitos toivotuksista ja hyvää kevättalvea sinulle!

      Poista
  8. Todella lämmin myötätunnon ja -elämisen tuulahdus täältä. Kuulun myös niihin iänikuisiin huolestujiin ja pohtijoihin.
    Parhaimmillaan ja sopivan kokoisina annoksina huolen hetket auttaa pysähtymään, kun vaikka tarvitsee tarkistaa elämän suuntaa. Tämä tosin toimii vain niiden asioiden kohdalla, joihin voin oman viisaan toiminnan kautta vaikuttaa. Mutta sitten on ne huolenaiheet ja pähkäilyt joille en oikein voi mitää. Olen opetellut "antautumitsa". Siihen minua auttanut kovasti mm. viisaat ajatuksen Echart Tollen kirjasta Läsnä olon voima. Joskus kauan aikaa sitten kuulin jostain ajatuksen tai oikeammin rukouksen, jonka sisältö on minusta kovin helpottava: "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväkysä asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viiasutta erottaa nämä toisistaan"

    Ihanaa, että osaat jakaa asioita sopivasti blogin kautta ja erityisesti läheisten kanssa.
    Pieni, suloinen kori näyttää niin kauniilta - kaikki on hyvin :)
    Levollisia hetkiä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos siili <3 Miten löydätkin aina juuri oikeat sanat <3 Niin on...kaikki on hyvin <3

      Poista
  9. Tiedän niin tuon tunteen vaikken taustaasi paremmin tunnekaan. Itselläni todettiin ensimmäisen raskauden loppupuolella sairaus, joka vei minut lopulta teho-osastolle. Kaksi vuotta taistelin ailahtelevan ja pelokkaan mieleni kanssa. Halusin toisen lapsen mutten sitä uutta raskautta. Vihdoin rohkaistuin - ja tällä toisella kertaa kaikki menikin ennakko-odotuksista huolimatta oikein hyvin. Mutta oli se koko toinen raskausaika usein murehtimista, oman olon kyttäilyä ja mieletöntä itsensä tsemppaamista. Pystyisipä sitä jotenkin kertomaan tulevaisuudesta omalle itselleen menneisyyteen, että "kaikki menee hyvin, älä murehdi turhista". Mutta kun ei voi. Ja olisinkohan edes uskonut :D

    Hirmuisesti tsemppiä sinulle ja levollista mieltä! Yritä elää niin hetkessä ja raskauspäivä kerrallaan, kuin vain voit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelli kokemuksesi jakamisesta <3 On tärkeää saada vertaistukea, vaikkei tilanne täsmälleen sama olisikaan. On tavallaan hyvä kuulla, ettei muillakaan raskaudet etene aina ihanteellisesti. Onneksi kuitenkin sait myös tuon toisenkinlaisen kokemuksen!

      Mulla ei varsinaisesti ole mitään sairautta taustalla mutta sanotaan nyt vaikka, että sellaisia ominaisuuksia, jotka hankaloittavat raskausaikaa loppua kohden pahentuen niin, että ennenaikainen synnytys on tuskin vältettävissä. Tilanne oli sama ensimmäisessä raskaudessa ja onneksi nykyisessä odotuksessa meillä on paremmat tiedot asiasta ja toivottavasti omalla toiminnalla voidaan vaikuttaa raskauden etenemiseen mahdollisimman pitkälle. Kohta kolkuttelee jo rv 28, ihanaa! Ollaan jo aika turvallisilla vesillä :) Eikä sitä koskaan tiedä mikä ihme me voidaan tässä vielä kokea :) Tai ihme me koetaan joka tapauksessa vauvan muodossa <3

      Kiitos tsempistä! Yritän parhaani mukaan elää päivä kerrallaan, vaikka se haastavaa onkin <3

      Poista