14. elokuuta 2011

Sunnuntaiaamut on parhaita!

Pikku-neiti saa kaikessa rauhassa paneutua lastenohjelmiin, isukki saa lukea hesaria ajan kanssa ja minä saan inspiroitua aamun valoisuudesta ja pyöriä ympäriinsä kameran kanssa. Meillä muuten alkaa aamuisin olla vähän vilpoisempaa ja silloin on kiva pukea aamutakki ja pörrösukat ylle:)

Neiti tietysti kysyi "Mitä äiti kuvaa?" Vastasin "Sinun hienoja sukkiasi." Neiti riisui sukat ja pyysi kuvaamaan myös varpaita:)
Meillähän maalattiin jokunen viikko sitten yläkerran lattioita ja tässä on porrastasanne ennen maalausta.

Tänään se näyttää tältä.
Tasanteella on vanha matka-arkku, jonka löysin talvella verstaan vintiltä. Siinä on kannessa vuosiluku 1899 ja nimikirjaimet S.K.

Sain perheeltä synttärilahjaksi vanhat matalat kaapit naapurin antiikkiliikkeestä! Olen käynyt ihailemassa niitä jo aika pitkään aina liikkeen ollessa auki. Nyt voin ihailla niitä kotona niin paljon, kuin haluan! Käytävällä on myös yövalo talven pilkkopimeitä öitä varten.

Maalausrupeamassa jätettiin tarkoituksella kynnys entiselleen. Siinä näkyy ihanasti askelten kuluttamat jäljet ja vanha alkuperäinen väri. Listoja ei myöskään meinata laittaa kynnyksen reunaan, sillä meistä on hauskaa, että noin 90 vuotta sitten sahatut laudanpäät ovat näkyvissä!
Aamupalan jälkeen lähdettiin pihalle. Aurinko paistoi kirkkaana pilvettömältä taivaalta, linnut lauloivat ja ilmassa tuoksui omput.

Jalkaan vedettiin kumpparit, koska nurmikko oli kasteesta vielä kostea.
Tarvitseeko tätä nyt enempää selitellä? Sunnuntaiaamut vaan on niin parhaita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti