Selviytyjiä

Olen kesän aikana työstänyt ison pihakuusen ympärille kukkapenkkiä pikku hiljaa. Alkuun kuusen alla ei ollut mitään muutamaa rikkaruohoa lukuun ottamatta ja kuusen vierellä oli huonokuntoinen nurmikkosuikale. Sunnitelmana oli tehdä kuusen alle kukkapenkki, joka kattaisi koko suuren alueen ja toisi vähän kauneutta karuun sisään käyntiin pihan etuosassa. 


Paikka on todella tuulinen ja kuusen alla todella kuiva ja hapan. Kuusen vierellä oleva alue taas saa kosteutta mutta on harvinaisen paahteinen. Melkoisesti siis haasteita! Lisäksi tien varteen istutin orapihlaja-aidan tilalle seka-aitaa. 


Jonkun verran olen penkkiin istuttanut taimia ja periaatteenani on ollut mahdollisimman vähäinen kastelu muuten kuin luonnon toimesta. Istutuksen yhteydessä olen toki taimia kastellut ja ihan hurjilla helteillä antanut joka taimelle kaksi ämpärillistä vettä kerralla kahden viikon välein. Muuten ovat olleet kyllä oman onnensa nojassa. Ajattelin, että jos kastelen taimia jatkuvasti, joudun tekemään sitä niiden lopun elämää...ja olen siis ollut myös aika laiska kastelun suhteen! Osa kasveista ei selvästi viihdy, mutta jotkut ovat ihan hyvässäkin voinnissa.

Auringon puolen aitakasvina on japanin hortensia, jonka valkeat kukinnot puhkeavat elokuussa ja pysyvät kauniina koko syksyn hieman punastuen syksyn edetessä. Kuivemman ja varjoisamman puolen aitakasvina on loistoangervo, joka sekin voi ihan hyvin.

Auringon puolelle olen tietysti valinnut erilaisia maksaruohoja ja muita paahteessa viihtyviä kasveja. Ne ovat levinneet ihan kohtalaisen hyvin.

Näkymä kadun suuntaan näyttää jo lähes kukkapenkkimäiseltä:) Aukkoja toki on vielä hirmuisesti ja osa kasveista ei ole yksinkertaisesti pärjännyt haastavissa oloissa, mutta jatkan aukkojen täyttöä taas keväällä uusilla toivon mukaan paremmin valituilla taimilla. 

Myös kaksi alppiruusua varjossa kuusen alla voivat ihan hyvin, toivottavasti asia on näin vielä ensi keväänäkin:) Tänä syksynä aion kunnostaa perusteellisesti sisäänkäynnin toisen puolen penkin, joka on pahasti villiintynyt. Siinä viihtyvät muutamat pihan pionit ja pionipenkki siitä saakin tulla. Nyt se on niin tupaten täynnä lupiinia, että taidan kaivaa lähes koko penkin ylös ja perustaa uudestaan. Tai näin olen suunnitellut...toteutus riippuu vähän puutarhan kokonaistilanteesta eli kypsyvien omenien säilömisestä. Juuri kannettiin sisälle taas kolmisen kiloa kypsiä omppuja, joita ei EHKÄ jakseta kaikkia syödä sellaisenaan;)