Tasan vuosi sitten tähän aikaan...

...istuimme mieheni kanssa autoon ja sanoin "Mennään nyt vain katsomaan millaisia vanhat talot ovat, ehkä se onkin tosi ankea." Ja tarkoitus oli OIKEASTI mennä vain katsomaan, mutta täällä me nyt sitten ollaan edelleen katsomassa:)


Hommahan meni näin: Meidän haaveissa vielä vuosi sitten oli, että ostetaan omakotitalo jostain kivasta paikasta sitten, kun Pikku-neiti lähestyy kouluikää. No neiti oli vast ikään täyttänyt vuoden ja kesä oli parhaimmillaan. Palasimme pitkältä mökkirundilta omaan rivarinpätkään ja kas kummaa, alettiin kovasti kaipaamaan mökille takaisin...tai ainakin se oma rauha olisi ollut kiva juttu. Netin ihmeellinen maailma tarjosi meille mahdollisuuksia haaveilla tuosta rauhasta ja yhtenä iltana, kun oltiin mamman ja pappan luona kylässä henkeä haukkoen kutsuin mieheni katsomaan ihanan näköisiä kuvia vanhasta talosta...mistäs muualta kuin etuovesta. Mies tiesi silloin jo, että se on menoa nyt mutta yritin pitää pääni kylmänä, koska eihän tämä ollut vielä suunnitelmissa.


Tarina jatkuu niin, että jotenkin ihmeellisesti tosiaan päädyimme vuosi sitten katsomaan vanhaa taloa ja olimme aika mennyttä välittömästi. Toisen käynnin jälkeen teimme tarjouksen ja laitoimme rivariasunnon myyntiin. Onneksi kaikki sujui kuin elokuvissa ja täällä ollaan, koska se yksi ilta siellä netissä ja kaksi käyntiä talossa muuttivat meidän perheen elämän:)

No mitä me täällä sitten tehdään? Makoillaan koko porukka vierekkäin keittiön lattialla tietysti:)

Pikku-neiti ja äiti pihan perällä keräämässä pudonneita muurahaisten syömiä omppuja pois maasta mätänemästä. Pikku-neiti alkoikin kiinnostua isukin ruuanlaiton avustamisesta ja äiti jäi yksin kykkimään. Ennen poistumistaan neiti kuitenkin tokaisi ihmettelevään sävyyn "muurahaiset syö mun kaikki pomput!"

Ai niin, tehtiin me viime viikolla sitä remppaakin! Tässä nyt niitä kuvia:)

Tässä on Pikku-neidin huone viime viikon alussa. Päällimmäisenä lattialla oli ruskea muovimatto, sitä seurasivat vihertävä korkkimatto, sinertävä puukuitulevy ja ohut villatäkki, joka ei tässä nyt näy. Kaiken sen alta paljastui punaruskea lautalattia. Lattian ja seinän väliset raot oli tilkitty vuoden -62 sanomalehdillä, joten lähes 50 vuoteen ei ole puulattia päivänvaloa nähnyt.

Nyt näkymä on hieman tyttömäisempi. Sänkynä Ikean jatkettava metallinen vuode ja mattona tädin virkkaama supersöpö vaaleanpunainen matto:)

Tuunasin 2004 ostetun aika heikossa kunnossa olleen Ikean Mysinge sohvan uuteen uskoon. Selkänoja ja käsinoja pois ja siitä tuli mukava divaani. Tässä joutuvat vanhemmat aika ajoin nukkumaan huonon yön sattuessa kohdalle.

Vaatekaappeja ei todellakaan ole tämän ikäisissä taloissa, joten neidin vaatteet säilytetään talon alkuperäisessä lipastossa. Kauneimmat vaatteista (tädin tekemiä nämäkin) pääsevät ihasteltaviksi naulakkoon:)

Puukuitulevy oli kiinnitetty noin miljoonalla naulalla. Jos joku joskus jaksaa, niin saa laskea lattiasta naulareiät;)

Ja parasta huoneessa on tietysti näkymä omaan leikkimökkiin.

Ai vitsi, että tuli ihana, vaikka itse sanonkin;)