25. syyskuuta 2011

4 o, 2 n, 2oy, lk, 2n ja kolme kerrosta takaisin...

Aloitin torstaina uuden neulontaprojektin silmälläpitäen viikonlopun yhteensä noin 9 tunnin istumista junassa. Huivia ajattelin ensin vääntää, mutta pipohan siitä sitten tuli. Joustinneule onnistui ihan hyvin ja aloitin, tulevasta harmituksesta onnellisen tietämättömänä, pintaneuleen tekemisen. Muutaman kerroksen jälkeen tajusin, että vikaan taisi mennä. Kylmän rauhallisesti, silmukka kerrallaan, purin pipon juostinneuleeseen asti ja mietin hiljaa itsekseni, miten ylpeä olen itsestäni, etten pillastunut virheestä. Näin on nimittäin käynyt joitakin kertoja aikaisemminkin ja projekti on suurin piirtein yhtä useana kertana jäänyt niille sijoilleen lopullisesti. Ihanaa, olen vihdoinkin oppinut hieman itsehillintää mitä tulee käsityöprojektien ennalta arvaamattomaan käyttäytymiseen.


Purkamisen jälkeen katsoin ohjetta tarkemmin useita kertoja vakuuttuneena siitä, että nyt tämä menee oikein. JES! No...jostain syystä kuitenkin kämmäsin toisenkin kerran. Olin toki oppinut jotain ensimmäisestä virheestä, sillä en tehnyt samaa virhettä! Vieläkin sain hillittyä itseni. Purin taas työn joustinneuleeseen asti ja aloitin kolmannen kerran pintaneuleen. Taas katsoin ohjetta ja varmana siitä, että NYT menee oikein. No...kolmas kerta ei ollut yhtään menestyksekkäämpi. Silloin otin jo puhelimen kouraan ja soitin siskolle, mun neulontatukihenkilölle. Sisko parhaansa mukaan kuunteli turhautumiseni ja yhdessä sitten tavasimme puhelimen välityksellä ohjetta. Siskon oli tietysti hieman hankala saada tarkkaa käsitystä mokistani ja ohjeesta samalla seurustellen puolivuotiaan pojanpötkylän kanssa. Joka tapauksessa ääneen lukeminen (tai raivoaminen) auttoi hahmottamaan ohjeen TÄYSIN uudella tasolla ja neljäs yritys lähti käyntiin ja juuri niin, kuin pitikin.


Mitä tästä opimme? Jos harmittaa, niin se kannattaa purkaa jotenkin. Vaikka iskemällä lankarulla menemään. Miksi näin? No, koska vasta raivoamisen jälkeen projekti lähti etenemään oikeaan suuntaan:)


Ja sain pipon junassa valmiiksi ilman suurempia virheitä:)


Tällainen tuli! Sitten vaan odotellaan vilpoisampaa keliä:) Niin, jos joku haluaa kokeilla kyseistä ohjetta, se on uusimmassa Modassa 5/2011;)

6 kommenttia:

  1. Oi, tosi kaunis! Kyllä kannatti aloittaa alusta useampaan kertaan :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuli hieno, kannatti purkaa monta kertaa. Olen ylpeä itsehillintä taidoistasi.Kyllä ne ohjeet joskus osaa olla tosi kinkkisiä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Tuula ja Tiina! Olen itsekin sitä mieltä, että kannatti jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta :) Ohje olikin ihan helppo sitten, kun sen tajusi;) Se ei vaan ollut mun logiikan mukainen.

    VastaaPoista
  4. Tosi kaunis on! Värikin on ihana. Meikäläinen oppi vasta äsken palmikonkutomisen saloja...

    VastaaPoista
  5. Vitsi, mulla taas menee hermo tän kommentin kanssa. En mitenkään saa tätä lähetettyä!

    Mut hei, hienosti tässä kehittyy itse kunkin luonne. Nytkin koitan vain hengitellä syvään. :)

    Kärsivällisyytesi palkittiin komealla pipolla. Toivottavasti minäkin saan puhisemisestani palkkion.

    VastaaPoista
  6. Heidi: Kiitos, itsekin tykkään väristä:) Palmikoilla ja ns. reikäneuleella, jota olen pipossa tehnyt, saa aika paljon vaihtelua neuleisiin. Itselläni on aika apätasainen käsiala ja tällainen pintaneule peittää sen aika mukavasti;)

    Mari: Voi ei, eikai sullakin oo ongelmia kommentoida? Muutama muukin on sanonut, ettei saa kommentteja läpi:/ Kärsivällisyys kunniaan;)

    VastaaPoista