Luovuus, lempiaiheeni <3 Mielen Melodiat viimeisen viikon materiaali alkaa seuraavasti:
"Luovuus tarvitsee rauhoittumista ja pysähtymistä. Luovuus ja ideat voivat syntyä yllättäen, kun ihmisen mieli on oikeassa tilanteessa ja olosuhteet ovat otolliset luovuudelle.
Luovuus ei kukoista kiireessä. On tärkeää antaa lepoa, palautumista ja rauhoittumista itselleen.
Aivot erityisesti vaativat palautumista kuormituksesta. Kuormittuneet aivot eivät pysty tuottamaan uutta tai ideoimaan."
Olen nyt jo jonkin aikaa saanut tehdä luovaa työtä, joka todella on minua varten. Jo tämän varsin lyhyen kokemuksen jälkeen pystyn samaistumaan joka ainoaan lauseeseen materiaalissa, sillä olen pohtinut luovuutta lähiaikoina todella paljon. Luovuus on kyllä ihmeellistä, se tulee ihan itsestään eikä sitä voi pakottaa...pakottamalla se ei tule.
Koen että luovuuden tasoja on monia ja ne toimivat eri tavoin. Minulla ainakin tuntuu olevan aivan erilaiset luovuuden tasot esimerkiksi suunnittelulle tai kuvaamiselle. Kuvamaailmoiden suunnittelu, kuvasarjat ja niiden yksityiskohtien suunnittelu luonnistuu hyvin silloinkin (ja ehkä parhaiten juuri silloin), kun tehtävää on paljon. Voisin melkein sanoa, että mitä enemmän suunniteltavaa minulla on, sitä enemmän saan mielestäni hyviä ideoita. Kaikki suunnittelemani asiat kuitenkin ovat sellaisia, joita haluan tehdä...pääsen siis jonkinlaiseen positiiviseen ideoiden ryöppyyn kiinni.
Kuvaaminen sitten taas ei toimi lainkaan samalla tavalla. Sitä en pysty tekemään (tai pystyn toki painamaan nappia...mutta tulos harvoin on sitä mitä haluaisin) kiireessä tai pysähtymättä. Vaikka minulla olisi loistava idea ja suunnitelma taustalla en pysty toteuttamaan sitä pysähtymättä. Kameran kanssa pitää päästä sellaiseen tilaan, että jollain tasolla kaikki sen ulkopuolella oleva sulkeutuu pois. Ja tämä ei ole ainakaan itselleni ole mahdollista ilman aikaa, pysähtymistä, läsnäoloa ja päänsisäistä rentoa tilaa.
On myös hetkiä, jolloin en pysty kumpaankaan, suunnitteluun enkä kuvaamiseen. Ne hetket ovat yleensä kuvauskeikkojen jälkeisiä päiviä. En pysty olemaan luova, en pysty suunnittelemaan, en pysty oikein edes olemaan sosiaalinen. Olen oppinut, että silloin on turha yrittää. Kuvauspäivien jälkeen teen usein jotain helppoja kuvankäsittelyitä, sillä se ei niin paljon vaadi luovuutta, rauha riittää. Mutta usein joudun kuitenkin palaamaan kuviin vielä uudestaankin. Nyt mietinkin, olisiko ehkä viisaampaa pitää silloin kokonaan vapaampi päivä ja lähteä lasten kanssa (tai ihan yksin) vaikka metsään? Varmasti olisi! Palautuminen olisi varmasti nopeampaa ja hyvään luovuuden tilaan pääsisi ehkä nopeammin.
Loppuviikosta huomasin myös, ettei luovuus tule vain metsään menemällä. Lähdin metsään ihan sillä ajatuksella, että pääsisin taas luovuuteen kiinni. Pää oli täynnä ajatuksia, mitä pitäisi tehdä, mitä pitäisi oivaltaa, mitä pitäisi luoda. Jo lähtiessä taisin tietää, ettei luovuus ehkä hyppääkään selkääni metsässä...ei kyytiin mahtunut muiden aisioiden painaessa mieltä. En pystynyt päästämään irti, en pystynyt olemaan läsnä. Ei ehkä turha reissu, kun tuli samalla vähän ulkoiltua mutta en silti saanut sieltä sitä, mitä menin hakemaan. Ehkä se "hakeminen" olikin se ongelma? Hyviä ideoita alkoi kuitenkin tulla seuraavana päivänä, kun olin tyttöjen kanssa kävelyllä ja vedin pulkkaa perässäni. Kävelylle ei ollut muita odotuksia, kuin käydä pienellä happihyppelyllä ja poiketa samalla lähiapteekissa. Tunsin pulkan painavana takanani, kuulin lumen narinan kengän alla jokaisella askeleella, näin kuinka kauniin pastellinen taivas oli puiden latvuksien lomassa ja ihailin, kuinka pieni tuulen vire sai kevyen lumen tanssahtelemaan puiden oksilta kevyesti alas. Ja siinä kohtaa ideoita alkoi tipahdella. En siis ehkä tarvinnutkaan metsää, vaan tarvitsin läsnäoloa ja tilaa, josta en "hakenut" mitään.
Itsensä kuuntelemista ja oman toiminnan analysoimista. Sitä tämä Mielen Melodiat verkkokurssi on itselleni ollut. Ja koen saaneeni siitä todella paljon ajateltavaa, oivalluksia ja myös ihan käytännön työkaluja itsensä ymmärtämiseen, läsnäoloon, rohkeuteen ja luovuuteen. Vähän jo ehdin hätääntyä, että tämä oli nyt tässä. Haluaisin jatkaa tätä matkaa vielä eteen päin. Onnekseni kuulin, että verkkokurssin materiaali on käytössäni vielä vuoden, joten pystyn varmasti sen avulla jatkamaan matkaani vielä pidemmälle.
Kiitos, kun jaksoit lukea tähän asti :) Kiitos teille innolla matkaa seuranneille lukijoille kommenteista <3 Ja iso kiitos Mielen Melodiat, että sain lähteä tähän mukaan <3 |
Kiitos Anna! Ilo on ollut molemmin puoleinen. <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaSaan tuosta niin hyvin kiinni. Luovuuden pakottaminen on ollut minulle se syy, miksi en ammatikseni ole lähtenyt kuvaamaan ihmisiä. Minulla saattaa mennä kuukausia niin, että en pysty toteuttamaan kameralla mitään. Pakotettuna tulos on niin ahdistava, että en halua taas sen jälkeenkään kuvata ollenkaan. Siksi onkin ihanaa nähdä, että saat selkeästi työstä takaisin jotain, joka ruokkii luovuutta ja jaksat jatkaa. Kiinnostavia ajatuksia, Anna.
VastaaPoistaSaan tuosta niin hyvin kiinni. Luovuuden pakottaminen on ollut minulle se syy, miksi en ammatikseni ole lähtenyt kuvaamaan ihmisiä. Minulla saattaa mennä kuukausia niin, että en pysty toteuttamaan kameralla mitään. Pakotettuna tulos on niin ahdistava, että en halua taas sen jälkeenkään kuvata ollenkaan. Siksi onkin ihanaa nähdä, että saat selkeästi työstä takaisin jotain, joka ruokkii luovuutta ja jaksat jatkaa. Kiinnostavia ajatuksia, Anna.
VastaaPoista