Mieletön fiilis

Aivan huikean hieno viikonloppu on takana! Matkustin Pohjanmaalle kuvaamaan kahta kaunista kotia.

Olo on inspiroitunut ja innostunut kaiken sen visuaalisen kauneuden jälkeen. Puhumattakaan kodeissa olevista ihmisistä ja heidän kauneudestaan. Ihmisistä, jotka saavat häkeltymään vieraanvaraisuudestaan ja lämmöstään kohdatessaan entuudestaan tuntemattomia vieraita. Ihmisistä, joiden aitous ja välittömyys on lähes käsinkosketeltavaa.

Kahden päivän aikana voi kokea niin paljon, hauskoja tilanteita lasten kanssa ja mielenkiintoisia keskusteluja aikuisten kesken. Koteja, joissa voisin käydä uudestaankin. Ihmisiä, joiden kanssa voisin viettää enemmänkin aikaa. Ja kaiken huipuksi tätä kutsutaan työksi. Olo on todella etuoikeutettu. Pääsin myös opettamaan yhdelle nuorelle neidille valokuvauksen saloja <3 <3 <3

Upean viikonlopun kruunaa vielä se, että saa palata omaan kotiin, omien ihanien ihmisten luokse ja saa kaikki ne omat käsivarret ympärilleen <3

Kokonaisuudessaan niin upea viikonloppu, että muutama onnenkyynel vierii juuri silmäkulmasta. Onneksi nyt riittää paljon kuvia editoitavaksi, joten pääsen viikonlopun hetkiin niiden kautta vielä uudestaankin. Ja tekin pääsette jossain kohtaa samoihin hetkiin kiinni <3

Tuhannet kiitokset vielä teille ihanille ihmisille, jotka päästitte vieraan sisään kotiinne ja elämäänne <3

EDIT: Katsoin kuvia koneelta ja pikkusisko istui sylissä. "Minäkin haluaisin tuonne äiti" kuului innokkaasti kuvakriitikon suusta :)