Mielen Melodiat verkkovalmennus on jo hyvässä käynnissä ja on aika kertoa ensimmäisen viikon teemasta, joka on läsnäolo ja rentoutus.
Tällä viikolla olen kirjoittanut kiitollisuuspäiväkirjaa ja stressipäiväkirjaa. Kiitollisuuspäiväkirjaa olen kirjoittanut ennenkin mutta Mielen Melodiat tuo siihen uuden ulottuvuuden, jota en ainakaan itse ole aikaisemmin kokeillut, nimittäin kehotuntemuksen. Miltä jokin kiitollisuuden tunne tuntuu kehossa. Stressipäiväkirja on itselleni aivan uusi tuttavuus ja rehellisesti sanoen kuulosti alkuun aika karsealta. Otin sen kuitenkin avoimin mielin vastaan. Rentoutusta olen harjoittanut erilaisten video- ja äänitallenteiden muodossa (lempparini on Mielen Melodiat Marin hengitysharjoitus) ja ne ovat toimineet hyvinä "keskeyttäjinä" työn tai arjen keskellä. Lisäksi välihengitys on tullut tutuksi ja hyvin toimivaksi myös todettu.
Kokonaisuudessaan koen, että olen viikon aikana pysähtynyt enemmän. Pysähtynyt kuuntelemaan itseäni ja muita, ollut enemmän läsnä. Myös molemmat työpäiväni kotoa käsin olen osannut kuunnella itseäni enemmän ja toimia sen mukaan. Muistatte varmaan, kun juuri hetki sitten kirjoitin itseni pakottamisesta johonkin tiettyyn kalenterissa olevaan muottiin.
Tällä viikolla olen ollut aika tyyni ja tiskaushetkiä, joissa siis yleensä selvittelen ajatuksiani, en ole tarvinnut niin paljoa. Toki ne tiskitkin on hoidettu mutta ei aivojeni selvittelyn sivutuotteena. Yleensä siis haen "nollaamista" erilaisten kehotuntemusten kautta, keskittymällä siihen miltä lämmin vesi tai puinen tiskiharja tuntuu, miltä kuulostaa kenkien jalkaan vetäminen takaovella samaan aikaan, kun pidän metallista kompostiastiaa käsissäni. En tiedä kuulostaako tämä teidän korvaan ihan sekopäiseltä, mutta tällaisten asioiden kautta haen itse rauhaa (onkohan se sitten juuri sitä läsnäoloa ja kokemusta siitä, että on todellinen kun tuntee ja koskettaa).
Stressipäiväkirjaa en olisi ikinä lähtenyt itse toteuttamaan, sillä se kuulostaa mielestäni aika kamalalta. Huomasin, etten saanut montaa asiaa kirjattua, mikä on ehkä (?) aika hyvä asia. Olen jo aikaa sitten päässyt suurimmaksi osaksi irti sellaisista stressin aiheuttajista, joihin en itse voi vaikuttaa. En juurikaan stressaa sitä, miten siskoni handlaa uuden työnsä. En sitä, miten erityisherkkä lapseni selviää eskarin äänimaailmassa (tiedän hänen sanovan häiritsevästä metelistä). En stressaa sitä, miltä työrintamani näyttää. Teen itse parhaani näiden asioiden eteen, sen enempää en voi. Ja uskon myös, että kun tietää mihin suuntaan on menossa, niin oikeat asiat tulevat vastaan...kunhan muistaa olla mieli avoinna. Stressilista jäi siis yllättävän lyhyeksi.
Huomasin kaksi asiaa, jotka stressasivat minua enemmän, kuin muut, sotku ja jatkuvat keskeytykset. Sotkusta olen puhunut viimeksi täällä, jonkun mielestä sotkusta/kaaoksesta stressaantuminen on naurettavaa mutta itselleni se nyt vain on listan kärjessä... Kirjasin siis stressikokemukset kiltisti paperiini ja heti kirjaamisen jälkeen kävin niiden kimppuun, kuin automaattisesti. Ärsyttävät pikkusotkut saivat kyytiä yhdessä illassa (toki niitä tulee koko ajan lisää) ja keskeytyksiin...no niitä nuo lapset ovat aika hyviä järjestämään. Mietin, miten voisin ratkaista keskeytykset niistä hetkistä kun pitäisi edes vähän keskittyä. "Äiti, mulla ei ole tekemistä" tai "äiti, toisitko sitä ja tätä", näitä meilläkin viljellään aika ahkerasti lasten toimesta. Jaksan sitä sen mukaan, miten hyvin nukuttu yö on takana, miten kuormittava päivä on alla ja miten paljon pitäisi keskittyä johonkin omaan hommaan. Päätin, että kun minun pitää saada olla hetki ilman keskeytyksiä, jotta saan taas palikkani kasaan ja saan kivasti loppupäivän kulumaan (kuulostaako tämä muuten ihan kamalalta?!?), niin minun pitää keksiä lapsille joku juttu, johon uppoutuvat itsekin ja joka ei vaadi tämän, sen ja tuon hakemista. Legot ovat olleet aika varma juttu...toki niiden kanssa on se mahdollisuus, että tytöt alkavat melkein heti tapella samasta legosta :D ...niin ei ole juuri tällä viikolla käynyt niissä hetkissä, kun olen tosiaan ollut siinä tiskiharjan varressa kiinni ja keskittynyt siihen, miltä lämmin vesi käsissä tuntuu.
Stressipäiväkirjaa tulen varmasti jatkossakin kirjoittamaan, sillä stressitekijän ylös kirjaaminen sai heti miettimään, miten asian voisi ratkaista. Ja kiitollisuupäiväkirja taas...sitä jatkan enimmäkseen ajatuksissani, sillä tuntuu, kuin voisin kirjata siihen miltei jokaisen hetken. Itse asiassa aloitin eskarilaisen kanssa "iltasatuna" omanlaisen kiitollisuupäiväkirjan. Makaamme vierekkäin tytön sängyllä ja molemmat sanotaan vuorotellen yksi kiva asia siitä päivästä tai hetkestä. Iltasin ollaan toteutettu myös kehuhetkeä, joka sekin on ollut tosi tykätty...kuka nyt ei kehuista tykkäisi :)
Kokonaisuudessaan tuntuu, että viikko on ollut todella hyvä. Sen sijaan, että aikaa olisi kulunut valmennukseen jonkun muun toiminnan sijaan, tuntuu, että aikaa olisi tullut lisää ja ns. pakolliset asiat olisivat vähentyneet...Ehkä se tarkoittaa sitä, että olen ollut rennompi ja enemmän läsnä...vai miltä tämä teistä kuulostaa?
Hyvältä kuulostaa viikko. Tuo pysähtyminen kuulostaa hieman samalta kun itse olen käynyt kehomeditaatiossa
VastaaPoistaja voin kyllä sanoa että se on ollut huippua.
Rentotuminen ja läsnäoloa on tullut harjoiteltua.
Ei silloin pienistä asioista stressaa ja tarvittaessa osaa käsitellä ne hyvin .
Ihanaa loppuviikkoa -Hellen
Oi, kehomeditaatio kuulostaa hyvältä!!!
PoistaKiitos Hellen, viikonloppu oli huippu :) Ihanaa uutta viikkoa sinulle!
Hienolta kuulostaa! Auttaisikohan tuo stressipäiväkirja minuakin... Kiitollisuuden aiheiden pohtiminen ainakin tuo hyvän olon. Tunteeni tapaamisemme tärkeydestä sen kuin vahvistuu, mitä enemmän tekstejäsi luen. Hengenheimolaisuutta... Terveisin Tuija
VastaaPoistaLoistava tuo merimieshattu ja silmälappu! Ilmeestä puhumattakaan! Tuija
VastaaPoista