15. heinäkuuta 2011

Kaikilla aisteilla, tässä hetkessä

Tiedättekö millä asenteella 2-vuotias lähtee jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen? Kuin edessä olisi suuri seikkailu, otetaan siitä kaikki irti! Aamulla hampaiden pesun aikaan tämä ilmenee seuraavasti: Pikku-neiti saa itse huuhdella hammasharjan ja pidellä sitä kädessään, kun äiti laittaa siihen hammastahnaa. Ennen harjan laittamista suuhun, neiti katselee ja tuoksuttelee harjaa ja kuvailee tilannetta seuraavin sanoin: "Ihanan näköistä ja tuoksuu tosi hyvälle." Harjan päädyttyä suuhun asti, neiti tokaisee hammasharja suussa hiukan epäselvästi "Oikein maukasta." Voi, kun sitä itsekin vielä osaisi nauttia kaikesta tuolla intensiteetillä.


Toinen vastaavanlainen tapaus sattui, kun päivälliseksi oli kalaa. Kalaa oli vaikea kalastella haarukkaan, joten neiti otti varmat keinot käyttöön ja otti palan kalaa sormilla lautaselta. Silloin laitettiin silmät kiinni, asetettiin kala nenän alle, hengitettiin syvään sisään ja uloshengityksellä sanottiin "Ihanaa!"


Tuo lasten tapa olla hetkessä kaikilla aisteilla on kyllä ihan mahtavaa. Näissä hetkissä pitää yrittää itse tehdä sama edes puoliksi yhtä hyvin ja ihan rauhassa tuoksutella ja maiskutella sitä kalaa, joka muuten oli todella ihanaa:)


Kaksiväriset pelargonit kukkivat taas lasikuistilla. Pelastin ne eurolla halpahallista, kun yrittivät hukuttaa niitä hengiltä. Poistin kaikki huonot lehdet ja kukkavarret, enkä antanut vettä kahteen viikkoon...johan alkoi taas niiden elämä hymyillä:)

Daaliapenkin ensimmäinen kukka on puhjennut. Esittelin ylpeänä kukkaa Pikku-neidille, joka sanoi tietävän näköisenä pää vähän kallellaan ja etusormi ojossa "Äiti, se on daadia". Sanoin " Olet oikeassa, se on daalia". Neiti näköjään kuulee ja kuuntelee joka sanan. Eri asia on sitten tietyn sävyisiin sanoihin reagoiminen:)
Omenoiden poskille on noussut hento puna ja oksat alkavat painua alemmas ja alemmas.

Kahden edellisen illan näkymä terassilta ja makkarin ikkunasta on ollut aivan upea. Näissä hetkissä olen yrittänyt vetää syvään henkeä ja tuoksutella kohta alkavan loppukesän tuoksuja:)

2 kommenttia:

  1. Eilen illalla näin saman iltaruskon ja mielessäni ajattelin, että sinä varmasti tallennat tämän hetken.Oikeassa olin. Samanlaisia onnen tunteita huomaan metsässä mustikkamatkoillani.Työpäivän jälkeen pienet torkut, harmaasta ja tihkuisesta ilmasta huolimatta metsään on päästävä. Voi sitä onnen tunnetta, kun kotiin päin kantaa kolmisen litraa kotimaisia marjoja ja aivan ilmaiseksi.Näistä marjoista nautitaan koko talvi.

    VastaaPoista
  2. Iltarusko on aika maaginen, koska se kestää niin pienen hetken. Muutamana iltana peräkkäin tosiaan satuin juuri oikeaan aikaan vilkaisemaan ulos, otin muutaman kuvan, kävin iltapesuilla ja sitten se olikin jo poissa. Onneksi teillä on mustikka-apajat lähellä:) Teillä varmasti syödään koko talvi mustikkapiirakkaa, meillä taas omenapiirakkaa:)

    VastaaPoista