28. marraskuuta 2014

Ei ja kyllä

Osalla näköjään meni vähän ohi edellisen postauksen pointti. Tai siis se pointti, jonka olin siihen kirjoittaessani ajatellut pointiksi :) No mutta, ei se mitään. Hyvähän se on muistaa, ettei mun kirjoittama näy lukijalle aina samana, kuin itselleni ja yksittäiset sanat tai lauseet antavat leiman koko tekstille :)

Mistä mun oikeasti piti nyt kirjoittaa oli ein sanomisesta. En tiedä onko muilla ongelmia tuon sanan kanssa!? Allekirjoittaneella ainakin on.



Olen jotenkin harvinaisen lahjakas haalimaan itselleni tekemistä. Siis sellaista kivaa tekemistä, jota haluankin tehdä mutta kun haluan tehdä niin montaa juttua, paljon, koko ajan. Tälläkin hetkellä olen aika buukattu jouluun asti kahden työni ja yhden "ylimääräisen" aikaavievän jutun vuoksi. 

Sen lisäksi, että haluan tehdä monenlaista ja mun on vaikea sanoa ei, välillä tuntuu, etten myöskään tunnista omia rajojani. Ja sen huomaan taas tässä joulukuun kynnyksellä, kun olen lupautunut aika moneen...olisi varmaan harjoittelun paikka. Mutta vitsit, että on tyhmää kieltäytyä, kun kuitenkin haluaa...Vai olisiko sittenkin sekä harjoittelun, että hyväksymisen paikka? Luulen, että mun taipumus poukkoilla erilaisten juttujen parissa lähtee mun luonteessa. Ei kai sitä voi muokata? Ainakaan paljoa.

Kohtalotovereita, anyone?


Ja kun saan tästä kaikesta niin paljon! Tänäänkin olin pitkästä aikaa Helsingissä takomassa Lumoan koruja ja mun hyvä ystävä oli tilannut niin kauniin korun siskolleen <3 Meinasi tulla itku, kun ajattelin korun merkitystä sen antajalle ja saajalle. Kotiin ajaessa saatoin sitten pari kyyneltä tirauttaakin. Sen korun vuoksi. Ja sen vuoksi, että saan ja voin tehdä näitä asioita, joista pidän. Tytötkin olivat niin iloisina takapenkillä, kun olivat taas saaneet päivän mummun kanssa. Ja samalla Samuli Edelmann alkoi laulaa (radiossa ei autossa :D) mun yhtä tämän hetken lempparibiisiä "Mahdollisuus".

Niin, ehkä mun pitääkin treenata vain tasapainoa! 

Tänään kyllä kellahdan sohvalle miehen kainaloon. Nautitaan kynttilänvalosta ja leivinuunipitsasta <3



Ihanaa viikonloppua ja ensimmäistä adventtia jokaiselle <3

18 kommenttia:

  1. Ylimielistä tekstiä.. Taidat luulla olevasi parempi kuin muut, vaikka sitä tuskin olet! Ja kuule , kyllä sitä tekemistä riittää muillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävällisesti pyydän, ettet lue blogiani enää, sillä tämä ei selvästikään ole sinua varten. Kannattaa varmaan siirtyä sellaisiin blogeihin, joissa sinulle sopivampaa luettavaa, kun tyylini ei selvästikään miellytä.

      Poista
  2. Älä välitä ylläolevan kaltaisista ikävistä kommenteista, vaan jatka kirjoittamista entiseen tyyliin. Tykkään tavastasi kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina <3 Kommentistasi tuli hyvä mieli!

      Poista
  3. Täällä sama! Todella vaikea sanoa ei, kun kaikki on niin kivaa! Sitten huomaa, että aikaa on liian vähän kaikkeen ja se harmittaa vaikka turhahan sitä on murehtia kun on itse kaikkeen sanonut kyllä ja toisaalta tykkää kaikesta siitä, mitä tekee. Jonkinlainen tasapainon löytäminen kyllän ja ein välille kun löytyisi :) Tuntuu että meillä kaikilla on tämä sama ilmiö, onneksi! Se vaan kertoo siitä, että maailmasta löytyy jokaiselle asioita, joista tykkää!

    Hyvää viikonloppua Omenatarhaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelinkin, että kohtalotovereita löytyy :) Ja kuten sanoit, onneksi mukavaa tekemistä riittää. Sehän olisi tosi tylsää, jos mikään ei huvittaisi tai kiinnostaisi!

      Kiitos samoin, hyvää viikonloppua sinulle! :)

      Poista
  4. Tulin taas huokailemaan ihania kuvia ja tunnelmia <3 Tuo tekstieni väärinymmärtäminen on minullekin valitettavan tuttua blogin kautta... u know. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, i know. Tämä menee ehkä vähän provosoinnin puolelle, sillä ei ollut ensimmäinen tämän kaltainen kommentti viimeisimpiin postauksiin :/

      Hyvää viikonloppua teille <3

      Poista
  5. Ollakko vai ei olla, siinä pulma? Kyllä vai ei, no niin...jos vaikka pikkasen tasapainoa vaikka? Teet mitä tykkäät, se on se pointti ja silloin kestää vähän paineitakin.
    Mukavaa hali-aikaa ja Adventtiviikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maireanna, ihanasti kiteytetty mun mietteet <3

      Haliaika tulee aina tarpeeseen, sitä siis lisää :) Mukavaa ensimmäistä adventtia sinulle myös!

      Poista
  6. Eipä hätää, sinä jo pohdit tuon ein sanomista ja silloin se on jo tavallaan hallussa/läsnä. Se vain tuo luonto ajaa sitten tikanpojan puuhun ja huomaamattasi olet valinnut ne sinulle oikeat ja tärkeät asiat. Lämminhenkistä adventtia Omenatarhaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Villis <3 Nostat aina hymyn mun huulille :) Ihanaa adventtia sinnekin!

      Poista
  7. Hei, ein sanominen on todella vaikeaa! Luulen, että se liittyy meidän luterilaiseen kulttuuriperimään ja siihen miten meitä tyttöjä on kasvatettu.
    Itse keksin jatkuvasti juttuja joita pitäisi tehdä ja sitten ressaan niistä :D Mutta esim tuo korusta saamasi fiilis on tuttu, kudoin syksyllä ystävän lapselle vauvalahjoja ja mietin miten ihanaa saada olla tuomassa lapselle lämpöä ja rakkautta niiden silmukoiden myötä. Sittemmin pääsin kummiksi ja voin ehkä jatkossakin silmukoida rakkautta <3
    Tykkään kovasti blogistasi ja tyylistäsi ja asioista mistä kerrot elämäsi koostuvan. Salaa haaveilen omasta omenatarhasta ja talosta, vaikka nytkään 120 vuotiasta asuntoani en jaksa rempata niin innolla... (ja taitoa puuttuu).
    Mukavaa pikkujoulua!
    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos M ihanasta tsemppihenkisestä kommentista <3 Todella mukava kuulla, että pidät blogista ja mukavaa myös, että kerrot omia kokemuksiasi ein ja tekemisen tiimoilta :)

      Kiitos samoin, mukavaa pikkujoulua sinullekin!

      Poista
  8. Hello Anna,
    Thank you for giving us so beautiful pictures!!!
    I love your world...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you so much Laurence for your comment! Have a lovely sunday night!

      Poista
  9. Niin tuttua :) Ein sanominen on todella vaikeaa... Mulla menee kyllä jotenkin aalloissa nämä viikot eli edellinen ja tämä viikko rauhallista, odotan kun kuuta nousevaa tätä viikonloppua, kun ei ole mitään sovittua menoa, jippii! Se on monesti paras viikonloppu, vaikka harrastus tai juhlaviikonloputkin on ihania. Sitten on taas niitä viikkoja, ettei ehdi, kun lentää paikasta toiseen ja stressi iskee. Miten onkin niin vaikeaa saada arki balanssiin, että olisi sopivasti molempia..? Tsemppiä ja ihanaista viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Ihanaa vapaata viikonloppua sinullekin :)

      Poista