Luomisesta

Yhteistyössä Lambi. Kuvissa olevat pehmopaperit saatu Lambilta.

Olen perjantaista lähtien pyöritellyt mielessäni sanoja luovuus ja luominen. Kävin nimittäin perjantaina luennolla, joka sai minut ajattelemaan tätä ja montaa muutakin asiaa. 

Koen välillä paineita tästä asiasta, olenhan luovalla alalla. Olen huomannut, että mitä vapaammat kädet minulla on jonkun asian suhteen, sen parempaa jälkeä saan aikaan. Olen huomannut myös sen, että mitä enemmän minulta odotetaan ja mitä tiukemmat rajat luomiselle asetetaan, sitä vaikeampaa luominen on ja hyvän jäljen eteen joutuu tekemään tuplasti töitä. 

Perjantain luennolla tajusin, että luominen vaatii aikaa ja pysähtymistä. Läsnäoloa. 

Koin suurta helpotusta, sillä osaan kyllä ottaa aikaa, pysähtyä ja olla läsnä. Ne pitää vain muistaa tehdä. 

Aina (aika harvoin varmaan) ei olekaan viisainta vain puskea ja puskea, vaan odottaa hetki ja tehdä jotain muuta. 

Hyvin usein, kun teksti tai kuvaaminen takkuavat, löydän itseni tiskialtaan ääreltä. Upotan kädet lämpimään tiskiveteen, tartun tiskiharjan puiseen varteen ja annan ajatusten/ideoiden tulla ihan itsestään. Usein tämän jälkeen sormet liikkuvat näppiksellä helpommin ja kameran kanssa löytyy ihan uudenlaisia kuvakulmia.

Olin loppuviikosta kolme päivää Helsingissä, työn ja opiskelujen parissa. Jo perjantaina päätin, että sunnuntaina en tee mitään. Annan itseni vain olla ja antaa sen tapahtua, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta.

Päivästä onkin kehkeytynyt luovuuden päivä.

Mies on luonut uutta olutta, yhteistuumin pikkusiskon kanssa.

Minä olen tarttunut kameraan monessa kohtaa ja löytänyt suurta inspiraatiota.

Isosisko on heittäytynyt askartelun maailmaan, luomaan vessapaperirullista jotain uutta. Paperirulla-kissoja tulee vain lisää ja lisää.

Olen hengittänyt. Kuunnellut.

Katsonut ja nähnyt.

Ollut läsnä. Luonut.