Lapio kourassa

Aamulla, kun mieheni oli lähtenyt viemään Pikku-neitiä hoitoon, sain tiedon aamupäivän työkeikkani peruuntumisesta. Töitä olisi siis vasta klo 12... mitähän sitä tekisi (olen yrittäjä, joten kukaan muu kuin minä ei voi minua töihin pakottaa)? Töissä onkin nyt sellainen tilanne, että rästihommatkin on juuri tehty, joten ei auta muu, kuin pitää aamupäivä vapaata. 


Päätin lähteä heti alkuun kauppareissuun silläkin uhalla, että kahdeksalta Prisma on tupaten täynnä eläkeläisiä. Ei niitä eläkeläisiä juuri näkynyt ja sain tehdä viikonlopun ostokset lähes tyhjässä kaupassa, IHANAA! Kotiin ajellessa mietin sopivaa pihahommaa vapaan aamupäivän kuluksi.


Tartuin istutuslapioon ja istutin kuistilla olleet jo vähän näivettyneet helmililjat, narsissit ja perunanarsissit saunan kukkapenkkeihin sinne tänne. Ne saavat nyt rauhassa kuihtua ja käydä levolle ensi kevään loistoaan varten. Tähän en saanut paljoa aikaa kulumaan... jotain muutakin pitäisi siis keksiä.


Sain alkuviikosta naapurin rouvalta lilan syreenin taimia ja olen miettinyt kovasti mihin ne laittaisin. Ne voisi hyvin laittaa pensasaitaan mutta, kun se homma etenee vähän hitaasti (kaivaminen on jokseenkin työlästä). Kuljin pihalla ympäriinsä ja mietin, olisiko joku sellainen paikka, joka kaipaisi näkösuojaa. Pihan perällä, alanaapurin rajalla on aika ruma verkkoaita, joka olisi kiva saada peittoon. Naapurilla on myös koira, joka pääsee hyppäämällä aidan yli. Tartuinkin sitten pistolapioon ja aloin kaivaa aidan rinnalle kuoppaa syreenejä varten. Jos ne lähtevät kasvuun, niin parissa vuodessa varmaan kasvavat sen verran, ettei koira pääse enää meidän puolelle. 


Meidän piha on muuten täynnä kiviä... mihin lapion sitten upottaakin, niin se kolahtaa kiveen. Kumma juttu, että alueen vanha nimi on ollut stenbacka... kyllä vanha kansa tietää. Aidan vierusta kaivaessa kolahti joka kohdassa, mutta kivien lisäksi sieltä ilmestyikin punaisia tiiliä. Aitaa siinä kohtaa tuskin on ollut, sillä se ei olisi ollut rajalla. Kenties siinä on ollut pikku kanala vuosikymmeniä sitten. Näin ainakin naapurin pihalla oli ollut vielä joskus 80-luvulla, jolloin se laitettiin matalaksi.


Istutin noin metrin verran taimia ja sitten iski kuvaustarve. Lähdin kiertelemään pihaa ja ylläreitä tuli jälleen vastaan. Taas roskiksen ympäristö pääsi yllättämään, ilmeisesti en siinä juuri maisemia ihaile:)

Keltaisen kevätesikon rinnalta voi vanhoissa puutarhoissa tavata kellanpunaisen esikon.

Varjolilja kukkii heinäkuussa ja se voi kasvaa runsaan metrin korkuiseksi. Kukat ovat valkoiset, violetinpunaiset tai punaruskeat.

Kuihtuneen kukkavarren juurelta nousee tällainen tapaus, tunnistusta vailla.

Tulppaaneja kasvaa myös, minkähän värisiä?

Nyt äkkiä multaiset vaatteet vaihtoon ja lounas massuun ja töiden pariin!!!!