Ensi vuonna nähdään!

Tulin toivottamaan teille iloista vuoden vaihdetta! Nähdään taas ensi vuonna!

Ensi vuonna on tarkoitus tehdä tämän tapainen kuvakooste jokaisesta kuukaudesta :) Luulen, että sillä tavoin saisi 12 aika kivaa kollaasia aikaan!

Mutta palataan myöhemmin ensi vuoden juttuihin :) Nyt juhlimaan!

Merkkejä paranemisesta ja aurinko

Joulu. Se vierähti tänä vuonna aika lailla lepäillen ja sairastellen. Tänään on ollut ensimmäinen kuumeeton päivä ja olo on monin tavoin jo paljon parempi. Se, että kesken aamupalan oli tartuttava kameraan, on aika varma merkki siitä, että pian ollaan terveiden kirjoissa. Varovasti tosin pitää muistaa ottaa, kun korkeaa kuumetta kesti 5 päivää ja kova yskä on edelleen riesana.

Mutta nyt siihen asiaa, joka sai tarttumaan kameraan! Aurinko! Sen valo väreilee niin täydellisen kauniisti vanhojen ikkunalasien läpi <3

Se saa isosiskon hiukset välkkymään kultaisina <3

Ja se taikoo likaisiin ikkunoihin ihanan pehmoisen pinnan <3

Mielen Melodiat vk4

Uskomatonta, että Mielen Melodiat verkkovalmennus menee jo puolessa välissä!  Jo nyt olen saanut paljon ajateltavaa ja ideoita omaan elämääni. Mitähän toinen puoli tuo vielä tullessaan puhumattakaan siitä, kun asioiden työstöä jatkaa valmennuksen jälkeen.

Tämän viikon teemana oli itsetunto ja rohkeus. Tällä viikolla en valitettavasti ole päässyt teemaan kovinkaan syvällisesti sisälle, sillä viikon aikana, koko perhe oli ensin vatsataudissa ja nyt juuri ennen joulua minuun ja lapsiin iski influenssa, jota täällä podetaan edelleen. Jatkan siis ehdottomasti vielä tämän teeman työstämistä, kunhan tervehdymme. Pystyin kuitenkin tutustumaan materiaaliin ja käymään läpi Ilkka Koppolamäen tekemät harjoitteet.

Koen olevani aika rohkea. Myös isäni kommentoi rohkeuttani, kun kerroin meneväni “Rohkeus asuu sisälläsi” luennolle, että “Sehän asuu sinussa jo”. Niinhän se asuukin. Ajattelisin, että rohkeus muodostuu ihmisen luonteen ja ympäristön vaikutuksesta. Toki rohkeutta voi myös harjoitella! Omalla kohdallani näen varsin merkityksellisenä tekijänä sen, että olen keskimmäinen kolmesta sisaruksesta. Olen saanut/joutunut “selviytyä” ihan itse, olen oppinut pitämään puoliani ja saada ääneni kuuluviin, kun minulla on ollut sanottavaa.

Rohkeutta on niin monenlaista…rohkeutta on yrittää, heittäytyä, jatkaa, pinnistellä. Rohkeutta on kannustaa, kehua, auttaa. Rohkeutta on pysähtyä, kuunnella, olla hiljaa. Kun mietin omalta kohdalta niitä asioita, joita en uskalla tehdä, tulen melkein siihen tulokseen, etten edes halua tehdä niitä kaikkia. Rohkeutta on myös sanoa ei, en halua.

Tällaisilla ajatuksilla tällä kertaa. Ehdottomasti pitää vielä jatkaa asian työstöä näidenkin teemojen kohdalla.

Kuullaan pian tavallisten kuulumisten kera <3 Me jatketaan huilailua :)

Täydellinen joulu? Ja hyvän joulu toivotukset

Kun olin pieni, toivoin monena vuonna lahjaksi mandariineja. Eikä ihan mitä tahansa mandariineja, vaan IKIOMAN pussillisen mandariineja. Pidin niistä niin paljon, että olisin syönyt varmaan viisi putkeen.

Lapsena rakastin olohuoneen joulutunnelmaa, kuusenkynttilöiden valoa, kun muuten oli jo pimeää ja kuusen tuoksua. Kun olimme jo vähän isompia, saimme koko perheen yhteiseksi joululahjaksi jonkun ison palapelin. Niin ison, että sitä tehtiin yömyöhään, monta päivää ja usein jotkut sukulaisetkin tulivat auttamaan. Olohuoneessa tapahtui kaikki ja joulupukin vierailun jälkeisessä jännityksen helpotuksessa oli ihana seurata muun perheen puuhia. Muistan joskus siirtyneeni myös keskellä yötä sohvalle nukkumaan kuusenkynttilöiden loistaessa nautiskelemaan kuusen ihanasta tuoksusta.

Tänäkin jouluna lojutaan sohvalla, sängyllä sekä patjoilla ja syödään mandariineja sen verran, kuin mieli tekee. Lämmöllä ajattelen huomista ja muita tulevia pyhiä, ne tulevat varmasti luomaan meidänkin lapsillemme ihania joulumuistoja lapsuudesta....vaikka minä ja tytöt ollaankin influenssassa. Mies on onneksi terve ja jaksaa vähän hoivata meitä. Suunnitelmissa on olohuoneessa löhöilyä (ja nukkumista) ja lastenohjelmien sekä elokuvien katsomista ja kai me parit paketit sentään jaksetaan avata...parhaalla paikalla, kuusenkynttilöiden välkkeessä ja ihanassa joulun tuoksussa.

Näiden muisteloiden kautta toivotan teille täältä Omenatarhasta oikein ihanaa ja rauhallista joulun aikaa, sukulaiset, ystävät, tuttavat, naapurit, blogin lukijat...ihan kaikki <3 Meidän joulukorttimuistamiset on tänä vuonna lahjoitettu hyväntekeväisyyteen ja toivon kaikkien saavan toivotuksen perille blogin ja sosiaalisen median kautta!

Nauttikaa, niin mekin meinataan tehdä <3

Mieletön idea, toteutus sitten taas...

Sain tuossa viime viikon lopulla ihan huikean idean!

Teilläkin on monella varmaan se tilanne, että näin joulun alla on vähän hankala saada kaikessa rauhassa ystäviä yhteen. On niin paljon pikkujouluja, jouluvalmisteluja ja kaikkea muuta mukavaa. Päätinkin kutsua muutamat rakkaat ystäväni meille lahjojen paketointitalkoisiin iltamyöhään, kun kaikkien lapset ovat jo nukkumassa. Juotaisiin samalla vähän glögiä ja ehkä maisteltaisiin jouluisia suklaita, juteltaisiin siitä mikä juuri silloin tuntuu kivalta...ja samalla tulisi ne lahjatkin paketoitua. Ystävät innostuivat ideasta myös ja sovittiin iltakin jo.

Ja täytyy sanoa, että nyt hitusen harmittaa, kun päästään toteuttamaan sitä vasta ensi joulun alla. Meillä nimittäin sairastellaan...ja näköjään koko vuoden edestä näin yhdellä kertaa. Parhaillaan on onneksi vain yksi potilas, influenssa seuranaan. Voi olla, että minä olen seuraava...vaikka hoenkin itselleni "olen terve, olen vahva" (oppia mielen melodioilta) ja vedän kaksin käsin tuoretta inkivääriä ja sitruunaa (niillä olen koko syksyn pysynyt terveenä).

Meidän paketit tehdään siis jossain vaiheessa, jos jaksetaan ja ystävien kanssa voi onneksi keksiä jonkun toisenkin verukkeen, millä päästään treffaamaan ilman lapsia  ;)

Mutta nyt vähän glögiä kuppiin, nimittäin kohta on joulu <3

Tänä iltana

Takkatulen lämpö ja kynttilöiden valo <3

Nyt on aika hengittää

Tosi kovin toivon, ettei joku klikannut tänne hakeakseen pientä hengähdystä joulustressiin. Tai, jos klikkasi, niin toivon tämän auttavan ja pitävän stressin poissa vielä blogista ulos klikaamisen jälkeenkin.

Jos lahjoja on vielä iso kasa paketoimatta, mieti voisiko ensi vuonna vähempi riittää? Jos lahjat on vielä hankkimatta ja jo kauhulla odotat tunteja, joita vielä tulet kaupassa viettämään, mieti voisitko antaa jotain muuta, kuin sitä, mitä saa kaupasta. Kuitenkaan suuri osa ihmisistä ei tarvitse mitään. Toki ymmärrän, että on niitäkin ihmisiä, jotka ovat vailla kaikkea, heidän puolesta saakin vielä mieluusti hikoilla hyllyjen välissä ja kassajonossa. Mutta niiden, joilla kaikki materia jo on, voisiko heille antaa jotain muuta? Kääriä paketin ihmisen muotoon ja antaa halauksia, läheisyyttä, rakkautta, läsnäoloa, yhteisiä hetkiä...

Odotatko joululta putipuhdasta kotia, täydellisiä makuelämyksiä (itse tehtynä tietysti) ja iloisia lapsia sekä stressittömiä aikuisia? Mahtuvatko kaikki odotuksesi jäljellä oleviin päiviin? Jos mahtuvat, jatka samaa rataa. Jos eivät...varsinkin nuo stressittömät aikuiset saavat minut epäileväiseksi...pystyisitkö jossain kohtaa hölläämään vähän?

Meilläkin on lahjat vielä paketoimatta, niitä on kaksi molemmille lapsille ja pari muuta lisäksi. Meilläkin on vielä lattiat pesemättä...tai siis kaikilla on varmaan vielä tässä kohtaa mutta en ajatellut pestä niitä, koska pesin ne just noin viikko sitten. Joulumenu...se on hallinnassa siltä osin, että tiedän, että syödään kaikkea hyvää. Vaatimukset varsinaisen jouluruuan suhteen tosin eivät ole kovin korkeat, isompi tyttö maistoi eilen eskarissa ensimmäistä kertaa oikeita jouluruokia (tähän asti ollaan menty allergiaruokavaliolla) ja hän piti vain kinkusta. Mies ei ole kauhean tarkka jouluruuista ja minä vielä vähemmän. Ja sukulaiset saavat syödä sitä mitä on tarjolla. En tiedä vielä mitä, mutta varmasti jotain sellaista, joka maistuu kaikille.

Joulu on joulu, myönnän sen... (minulle) tärkeintä on hyvä fiilis, joulun tuovat tuoksut ja rakkaat ihmiset ympärillä.

Voitte ehkä arvata onko meillä joulustressiä ilmassa? Oikein arvanneet saavat 10 pistettä ja joulupukkimerkin ;)

Ja jos nyt olit hengähdystä vailla, rullaa postaus alkuun, katso vain kuvat ja hengitä syvään <3 Saa toistaa vaikka useampaan otteeseen. Toivon, että se helpottaa <3

Mielen Melodiat vk 3

Ajatuksen voima ja asenne. 

Mistä oikein aloittaisin? 

Ehkä siitä mitä olen kokenut aiheesta jo ennen valmennusta.

Teen tällä hetkellä juuri niitä asioita, joita haluan tehdä ja kuulen silloin tällöin kysymyksiä "Miten nämä oikeat asiat tapahtuvat minulle?" ja "Mitä olen tehnyt, että olen siinä missä olen juuri nyt?". Olen aika huono selittämään asioita niin, että ihmiset ymmärtävät ja usein ehkä selityksistäni saa sen kuvan, että asiat ovat tapahtuneet ihan itsestään ja vain hyvällä tuurilla. Se on tavallaan ihan totta mutta ei koko totuus. Hyvältä ja oikealta tuntuvat asiat kyllä tulevat luokseni ja tuuriakin on varmasti ollut mukana mutta sanoisin myös, että paljon on kiinni myös omasta asenteestani. 

Kuljen aika avoimin mielin ja näen erilaiset pienetkin asiat hienoina mahdollisuuksina. Mutta ennen kaikkea pitää tietää mitä tahtoo, sanoa se ääneen (vaikka vain itselleen) ja poimia eteen tulevista asioista ne, jotka vievät tavoitteessa eteen päin ja tärkein, tarttua niihin. Kaikki poiminnat eivät välttämättä vie tietä pidemmälle tavoitteen suhteen ja silloin pitää osata päästää irti ja ottaa vastaan jotain muuta, jotain sopivampaa. Myöskään positiivista asennetta ei saa unohtaa!

Kaikilla on tietysti omat haaveensa ja tavoitteensa mutta yksi suurin omani on ollut valokuvaajan tutkinnon suorittaminen ja valokuvaaminen työnä. Molemmat ovat toteutuneet tavallaan aika helpostikin mutta ei millään tasolla itsestään. Olen kulkenut niitä kohti sen vuoksi, että olen osannut sanoa ääneen, että haluan niitä asioita. Samat asiat olisivat varmasti tulleet eteeni joka tapauksessa mutta ilman halua ja tavoitteita en varmasti olisi osannut niihin tarttua.

Tämän viikon valmennusteemasta ymmärsin, että olen toiminut ihan oikein tavoitellessani haaveitani. Olen päättänyt, ollut avoimin mielin ja asiat ovat alkaneet lipua luokseni. Valmennusmateriaalista löysin myös jotain, mitä en ollut osannut itse hyödyntää. 

Olen jo joitakin vuosia puhunut siitä miten joka päivä pitää tehdä jotain mitä todella haluaa tehdä. Kaikilla on arjen askareet hoidettavana (joskus hiukan ärsyttäviäkin askareita) ja ne on tehtävä tavalla tai toisella. Aloitin aikanaan siitä, että niiden "pakollisten" asioiden lisäksi tein joka päivä jotain mitä todella haluan juuri sinä päivänä tehdä. Pikku hiljaa tämän rutiinin myötä, kun sain toteuttaa omaa tahtoa (pitäisikö olla itsestäänselvyys? ehkä), myös ne "pakolliset" asiat alkoivat muuttua ihan mukaviksi ja lopulta sellaisiksi, etteivät ne tuntuneet enää pakollisilta, vaan niitä oli ihan kiva tehdä. Käänsin siis tietämättäni tylsät ja pakolliset asiat ihan mukaviksi...ja mukavaa on sen jälkeen riittänyt :)

Kuitenkin olen edelleen joissain stressaavissa tilanteissa kääntynyt siihen helpompaan, negatiiviseen ajatteluun. Olen ajatellut "Nyt mun on pakko keksiä joku hyvä resepti", "Nyt mun on pakko saada nämä kuvat onnistumaan" jne. Valmennusmateriaalista poimin kuitenkin loistavan aseen näitä stressitilanteita vastaan "Käännä ajatuksesi sävyä". "Nyt mä haluan keksiä jonkun tosi herkullisen reseptin", "Nyt mä aion ottaa ihan älyttömän hienot kuvat". Pitää vain tunnistaa nämä negatiiviset ajatukset ja kääntää ne päälaelleen. Yhden tällaisen hetken olen tästä viikosta löytänytkin. Olin ehdottanut yhtä tosi kivaa reseptiä eteen päin ja sain vastaukseksi, ettei se ole sopiva "Olisiko jotain muuta?". Menin omassa päässäni ihan lukkoon ja ehdin jo ajatella "Miten hitossa mä muka keksin jonkun vielä paremman!?" Pää löi hetken aivan tyhjää ja onneksi sain itseni tästä ajatuksesta kiinni. Käänsin ajatuksen "Nyt mä keksin jotain vielä parempaa, jotain sellaista, joka vastaa tarvetta vielä paremmin". Montaakaan minuuttia ei mennyt ja sain ihan loistavan idean...en tosin saanut siihen vielä vastausta, että meneekö idea läpi :D Mutta kääntämättä ajatusta, olisin saattanut kehitellä uutta ehdotusta päässäni aika paljon pidempään.

Jatkossa aion ehdottomasti käyttää tätä tietoista ajattelun sävyn muuttamista hyödykseni enemmänkin!

Kiva, että jaksoit lukea tänne asti. Annoin sormien liikkua näppiksellä ajatuksen tahtiin. Tosi kovin toivon, että myös te saatte näistä asioista oivalluksia itsellenne!

Hyvää viikonloppua <3

P.S. Tein kuistille joulusiivouksen, koska eilen se tuntui kivalta jutulta :)

Pieniä herkkuja

Olin eilen kuvaamassa niin kaunista kotia, etten tiedä miten ihmeessä maltan odottaa tooooosi pitkän ajan, että saan jakaa kuvat teille! Mutta maltettava on (hyvää harjoitusta mulle), ei auta mikään :)

Yleensä olen koko päivän kuvausten jälkeen ihan poikki ja seuraava päivä meneekin ilman kummempaa aivotoimintaa enkä pysty oikein minkäänlaiseen sosiaalisuuteen:D Mutta tänä aamuna meno oli ihan muuta, kuin sumuista, tahmeaa ja aivotonta. Sain nimittäin pikavisiitille Fridan. Tiedättekö sen, joka asuu kaupungin laidalla :) Ja Fridallahan riittää energiaa ja intoa vaikka muille jakaa!

Frida toi mulle itse tehtyjä suklaaturkinpippuri-tryffeleitä <3 Kahvin kanssa, ihania <3

Innostuinpa herkutellessa vähän suunnittelemaan eskariopettajille joulumuistamisia :) Heillekin on herkkuja luvassa!

Fridalle kiitos visiitistä ja herkuista! Pikkusiskokin oli ihan myyty ja täällä jo kyseli, että voitaisiinko soittaa Frida-tädille :)

Arjen hetkiä

Yhteistyössä Lambi (kuvissa näkyvät pehmopaperituotteet saatu)

Välillä jotain muutakin, kuin jouluista tunnelmointia, nimittäin ihan tavallista arkea viikon varrelta. Töitä, kahvihetkiä, lempiruokia ja auringon pilkahduksia. Tämä viikko vielä ja sitten on hiljalleen aika siirtyä joulumoodiin ja jättää työt vähemmälle. Huomenna on luvassa kotikuvaukset ja loppuviikosta koitan saada muut hommat hyvälle mallille. Muutamia projekteja varmaan kyllä suunnittelen lomallakin ja annan ajatusten ja ideoiden lentää mutta pääpaino päivissä saa olla fiiliksen mukaan menemisessä ja lasten kanssa joulua puuhastellessa.

Töitä on tarkoitus aloitella taas vuoden vaihteen jälkeen...uskomatonta, että vuosikin vaihtuu jo ihan kohta! Mutta nyt vielä tähän työviikkoon kova into päälle ja hommat kuosiin. Ensi viikolla tähän aikaan ollaan jo ihan toisissa tunnelmissa :)

Innostavaa viikkoa teillekin!

Sunnuntain tunnelmia

Käytiin Lohjan menneen ajan joulumarkkinoilla tänään ja viivyttiinkin ihan pitkän kaavan mukaan. Isosiskon kannelmusiikkiryhmä esiintyi kirjaston aulassa ja juuri siinä hetkessä en tiennyt kyllä mitään kauniimpaa, kuin Koska meillä on joulu -laulun ison lapsiryhmän laulamana <3 Oli aika lähellä etten alkanut kaivamaan nenäliinapakettia taskusta. 

Markkinoilla oli mukava tunnelma, vaikka lunta täällä ei olekaan. Ilma oli kuitenkin muuten ihan ok, niin kierrettiin alueella ihan ajan kanssa. Aika monta vuotta ollaan markkinoilla käyty ja täytyy sanoa, että vuosi vuodelta tarjonta on mielestäni laajempi. 

Rakastuin Valona -merkin korviksiin, kuin mulle tehdyt <3 Isosisko rakastui Tuias -mukiin ja hörppi siitä kaksi mukillista kamomillateetä heti, kun päästiin kotiin :) Paikallisen paahtimon kahviakin tarttui mukaan!

Kotona paistettiin vielä lettuja välipalaksi ja nyt on pihasauna lämpiämässä. Tästä on mukava taas suunnata uuteen viikkoon!

Kullan kimallusta

Joulufiilis piipahtaa aina välillä meilläkin. Jotenkin uskomatonta, että siihen on enää vajaat kaksi viikkoa enkä ole edelleenkään montaakaan ajatusta sille antanut.

Ja vielä uskomattomampaa on se, että siitä huolimatta meillä näkyy punaista ja kultaistakin vielä! 

Blogin pitkäaikaiset lukijat ehkä muistavatkin, että joulu on meillä hyvin hillitty. Kuusi, kukat, tuoksut ja yhdessä oleminen tekevät tunnelman. Samat koristeet vuodesta toiseen ja luonnon omat koristeet sammaleineen, oksineen ja käpyineen. Tytöt askartelevat lumihiutaleita ikkunoihinsa ja näkevät tontun vilahtavan ikkunan alla tuon tuostakin. Lapsilla tuntuu riittävän siinäkin jo fiilistelyä ihan riittämiin. "Ankeaa" on joku joskus kommentoinut...mutta meille sopivaa :)

Nyt kuitenkin näin kirppiksellä vanhan metallisen tähden, oikein kiiltävän. Muistelen, että lapsuudessani jollain sukulaisella olisi ollut tällainen tai samantyylinen tähti ikkunassa...ehkä äidin isällä tai isän isän isällä? En muista. Mutta tutulta se heti tuntui ja lämmitti sydäntä niin paljon, etten kahden euron hintaan voinut jättää sitä sinne. Lamppu johtoineen oli niin huonon näköinen, että ajattelin tähden riittävän sellaisenaankin ilman valoa.

Ja on se vaan niin kaunis, punainen amaryllis vierellään <3

:)

Huomenna meille tulee hyvää seuraa ja toivottavasti myös suunnittelun täyteinen päivä yhden projektin puitteissa! En malta odottaa!

Tunnelmallista ja onnellista viikonloppua teillekin <3

P.S. Lohjalla on viikonloppuna Menneen ajan joulumarkkinat. Me ollaan menossa sunnuntaina, joten ehkä törmätään siellä!

Mielen Melodiat vk 2

Itsensä hyväksyminen...paljon vaikeampi viikko takana, kuin edellinen. Mitä osaan tästä edes kertoa, asia on niin moniulotteinen! Koen tulleeni asian kanssa jo pitkälle, jos vertaa vaikka viiden vuoden takaiseen mutta silti, tämä on se asia, jossa minulla on eniten tekemistä.

Viikkoon kuului erilaisia tehtäviä itsearvostukseen liittyen, joissa pohdittiin asiaa koko elämän matkalta. Oman elämäni käänteet eivät tietenkään tulleet itselleni yllätyksenä mutta siitä huolimatta koin pienen herätyksen eri ajanjaksojen tilanteista ja siitä miten ne ovat vaikuttaneet itsearvostukseen. 

Oli mielenkiintoista huomata, että kirjaan ylös asioita, joita en ole aikaisemmin rekisteröinyt kovinkaan merkittäviksi. Ihanaa oli huomata myös se, että itsearvostuksen "loistokausi" alkoi siitä, kun tapasin mieheni <3 Ja edelleen koheni ja vahvistui omien lasten myötä <3 Tavallaan minusta irrallaan olevia asioita, jotka kuitenkin määrittelevät minua. 

Suuri mullistava tekijä on ollut myös vuoden tai kahden takainen oivallus siitä, että herkkyys on hyve. Se on aikaisemmin ollut enemmän tai vähemmän sellainen asia, jota olen halunnut piilotella. En enää muista mistä se alkoi mutta jossain kohtaa tajusin, että se on vahvuus ja asia, joka minun kannattaa valjastaa niin, että saan siitä hyötyä...sillä herkkyys on asia, jonka minä osaan!

Tehtävien avulla löysin ehkä sellaisia asioita, joita en olisi muuten oivaltanut. Itsearvostusta kohentavista asioista haluan pitää hyvää huolta kun taas sitä heikentävistä voin yrittää päästää irti. Oikealla tiellä siis selvästi ollaan...viikon tehtävien jälkeen taas hiukan viisaampana mutta itsensä hyväksymisen matka, se jatkuu vielä...varmasti läpi elämän tavalla tai toisella.