7. maaliskuuta 2017

Kiiltävän turkoosi ja sitä sun tätä

RG7A8175
Huh mikä viikonloppu ja alkuviikko takana, niin paljon normaalista poikkeavaa ohjelmaa, että meinaa mennä itsellä ihan aivot solmuun. Jokohan sitä huomenna keskiviikkona pääsisi jollain tavalla arjen rutiineihin kiinni. Katsotaan.

Tänään aloitettiin taas uuden lattian purkaminen! Tällä kertaa sellaisen, jossa ei ennakkotietojemme mukaan ole asbestia. Ja tieto osoittautui oikeaksi. Lattia on vanhan weistosalin lattia eli tuleva studioni. Se on 60-luvulla päässyt helpolla ja saanut asbestikuorrutuksen sijaan vain uutta maalia pintaan. Ja arviolta 90-luvun alussa se on saanut paksun vanerin ja muovimaton pintaansa. Tila on pinta-alaltaan noin 50 neliötä, joten paljoa alkua pidemmälle emme päässeet. Isot vanerilevyt olivat kiinnitetty syvään poratuilla ruuveilla ja aikamoisen ponnistelun jälkeen saimme yhdeltä päädyltä levyt pois. Varovaisin ottein on edettävä, sillä tarkoitus on saada tuo vanha lattia kunnostettua, sillä tänäpäivänä ei taida ihan joka paikasta enää saada 20 cm leveää lankkua, ainakaan valmiina hyllystä.

Studion lattia on akuutein avattava, sillä sen kohdalla alapohjassa on huolta aiheuttavia asioita tiedossa. Tästä varmaan kerron sitten lisää, kun päästään sinne osaan lattiaa.

3-vuotias on muuten innolla rempassa mukana. Hän ideoi ruokapöydässä kesän remontteja. Pitäisi kuulemma ulkolaudoitusta vaihtaa ja maalata. Kiiltävän turkoosi olisi hänen mielestään mahtava väri koululle. Täytyy ehkä kysyä ensin kyläläisten mielipidettä ;)
RG7A8145
Näin pitkään eri ollut tarkoitus höpistä remonteista, vaan piti kertoa siitä, kuinka tässä kahden kodin väliä kulkiessa olen huomannut molemmissa paikoissa hyviä puolia. Emme siis vielä ole muuttaneet ja suurin osa tavaroista on edelleen vanhassa kodissa.

Täällä koulussa yksi parhaimmista jutuista on se, että olemme yhdessä kerroksessa, kahden kerroksen asumista en kaipaa yhtään. Vanhasta kodista taas kaipaan keittiön saareketta, sillä mikään ei ole ruokaa laittaessa tylsempää, kuin katsella keittiön ylähyllyjen ovia. Myös koko perheen kokkailut ovat jääneet huomattavasti vähemmälle. Vanhassa kodissa melkein kaikki ruoka tehtiin yhdessä, kaikki omilla reunoillaan saareketta. Mitä myös kaipaan vanhasta kodista, niin omaa sänkyä. Ne yöt, jotka nukumme täällä, nukumme miehen kanssa kovalla sohvalla. Oma sänky on melkein ykkösenä tällä listalla! Myös omaa vaatelipastoa kaipaan ja ylipäänsä tasoja, joiden päälle voisi laittaa milloin mitäkin kaunista ja tarvittavaa.
RG7A8118
Mies sai jo oman lipastonsa koululle, sillä sen jaksoin kantaa vintiltä autoon ja sen sai sellaisenaan takaluukkuun mahtumaan. Oman lipastoni kohdalla olisin varmaan joutunut jättämään tytöt kyydistä pois :D No mutta, sain tason kuitenkin käyttööni ja keräsin sen päälle muutaman vanhan esineen. Lipasto on itseasiassa kulkenut mukanani jo melkein 15 vuotta, isäni kunnosti sen minulle, kun muutin kotoa pois. Puinen rasia on myös lapsuudenkodistani, siinä säilytettiin aina kynsisaksia ja maljakko on perintömaljakko isäni suvusta.

Ei ehkä kuumimpien trendien mukaisia esineitä mutta kaikella on oma tarinansa <3 Jos tuohon lipastolle vielä muutaman kynttilän sytyttäisi. Tunnelmallista tiistain iltaa teillekin!

6 kommenttia:

  1. Turkoosi koulu kuulostaisi kreikkalaistyyliseltä. Onpa hyvä, että jossakin on vältetty asbestia. Lautalattiat ovat ihania. Maaliskuuta! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, oli suuri helpotus nähdä, että vanerin alla tosiaan on vanha lankku ihan sellaisenaan. Vielä emme pitkälle päässeet, joten jännityksellä odotamme onko lattia paikoillaan joka kohdassa ja missä kunnossa se on. Lankut olivat kyllä varmaan 6-8 cm paksuja, joten pinnasta on varaa hioa, jos sellaiselle on tarvetta.

      Maaliskuuta sinullekin Tuija <3

      Poista
  2. Tsemppiä remppaan, kahden kodin väliseen kulkemiseen ja arjen pyörteisiin!
    Jos lapset saisivat päättää remonteista ja maalauksista, olisikohan täällä maailmassa kauniimpaa? No, ainakin hauskempaa! :)
    Kaunista naistenpäivää myös sinulle ja tytöille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan olisi kauniimpaa ja hauskempaa, jos lapset saisivat päättää! Heitä ei juuri vaivaa kapeakatseisuus vaikka talon mahdollisten värien suhteen :D

      Kiitos samoin Riina, kaunista naistenpäivää myös sinulle <3

      Poista
  3. Huh, tuota aikaa, mutta eikö vaan, että välillä kiire on ihan kivaa:) Sitä jotenkin saa niin paljon aikaiseksi pienessä kiireessä, että se tavallaan palkitsee kiireen aiheuttaman tohinan. Tuo asbesti on tosi peikko! Ilmeisesti sen purkamisessa tarvitaan jotain erikois- ts. asiaan perehtyneitä kirvesmiehiä, jotka pukeutuu niihin avaruusasuihinsa työssään ja taitaa olla kallistakin työvoimaa?! Toivotaan, että työt sujuu hyvin ja asbesti saadaan turvallisesti pois. Mukavaa viikkoa ja naistenpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, asbesti on peikko ja ennen kaikkea tuon hintavan purkamisen vuoksi. Onneksi se ei tällä hetkellä aiheuta mitään vaaraa, joten sen puolesta purkamisella ei ole kiirettä vaan sitä voi jakaa useammalle vuodelle vaikka huone kerrallaan :)

      Mukavaa loppuviikkoa sinulle Villis!

      Poista