1. kesäkuuta 2014

Melkein valmista, no ei ihan

Mitä mä nyt oikein kertoisin teille?! Sanonko ihan suoraan? Tänään en jaksa kierrellä ja kaarrella, vaan sanonpa vaan, että olen aika *piip* kyllästynyt tähän remppaan. En jaksaisi enää tiskata pihasaunassa. En jaksaisi enää viettää suurta osaa päivästä yhdessä huoneessa kaikkien muiden kanssa. En jaksaisi enää nähdä remppamiehiä (vaikka ihan kivoja ovatkin).

Ei nyt vielä ihan valmiilta näytä, eihän!?

Hoen itselleni jatkuvasti, että kyllä kohta alkaa näkyä tekeminen keittiössäkin...ihan kohta. Tuota "ihan kohtaa" olen odottanut tässä jo tovin. Neljä viikkoa remonttia takana ja paljon tehty, mutta mutta, keittiössä ei MITÄÄN näkyvää.

Paitsi purkamista.

Tervetuloa meidän yhdistettyyn olohuone, välihuone, keittiö-ratkaisuun. Tänään pisti niin vihaksi, että kiukulla siivosin...kuva ei ole otettu siivouksen jälkeen, jos joku niin ennätti ajatella. Neljä viikkoa sitten rempan alussa ajattelin, että onpa näppärää, kun kaikki on käden ulottuvilla. Ja kaikki on kyllä ihan suht toimivaa, vaikkei kovin nättiä olekaan. Nyt ajattelen ennemminkin, että haluan tilaa ja pois täältä! Viimeksi, kun mua ahdisti omassa kodissa oleminen näin paljon, päädyttiin ostamaan tämä talo. Ja edellisenä iltana suutuin isännälle, kun hän ei suostunut harkitsemaan yhden myynnissä olevan kyläkoulun ostamista...että kyllä nyt pitäisi saada vauhtia tähän remppaan, tai kukaan ei tiedä missä me kohta asutaan!

On jotain näkyvääkin onneksi saatu aikaan, muun muassa suihkuhuone alkaa olla tosi hyvässä kuosissa. Ja on tuossa isännässä muutama ihan hyväkin puoli, vaikkei hän näköjään ihan kaikkeen suostukaan ;) Isäntä antaa mun tehdä asioita (ilman, että on koko ajan katsomassa miten sujuu) , kuten saumata suihkuhuoneen seinäkaakelien välit. Olikin eka kerta saumaukselle.

Ja jos nyt positiivisia juttuja tästä kaikesta aletaan oikein kaivamalla kaivamaan (olen yrittänyt kaivaa ja kaivaa), niin olen oppinut remontin aikana moooonta uutta asiaa. Musta on tullut esim. mielettömän hyvä grillaaja! Meillä ei siis ole uunia käytössä, niin grillin kanssa on valmistettu yhtä ja toista. Onnistuin jopa paistamaan meille täydellisiä perunarieskoja grillissä, kun mehän ei edelleenkään voida mitään valmiita asioita syödä, vaan melkein kaikki pitää leivästä lähtien valmistaa itse. Ja pehmeä leipä ilman uunia...niin eipä olla pehmeää leipää syöty. Oli muuten parhaat rieskat ikinä!

Ja sekin on tosi positiivinen asia ihan yleisesti, että isäntä ei jätä vessanpöntön kantta ylös (remppamiehet nimittäin jättää).

Tällaista valivalimeininkiä tänään. Tiedän, mulla on asiat pirun hyvin, kun en tämän pahempaa nyt keksi!

Palataan pian paremmalla tuulella ja taidan vielä hiukan lykätä kommentteihin vastaamistakin samalla verukkeella. Öitä :) (toivottavasti hymiö pelastaa jotain :))

19 kommenttia:

  1. Voi mä niin tiedän ton tunteen! Jos haluat siis vertaistukea siitä, miten haasteellista keittiöremonttiaika voi olla, käy lukemassa vanha postaukseni http://vuohenlinnanvaki.blogspot.fi/2013/06/huvilan-hengessa.html meidän keittiöremontista, joka kesti vuoden! Isot tsempit sulle, pidä tähtäin kirkkaana mielessä, niin mä teen aina (kun koko ajan on joku tila remontissa) ja se auttaa, jokailtainen lopputuloksen katselu mielessään :) (siis ei tätä tuoretta postausta HUVILAN HENGESSÄ II vaan se ensimmäinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karo-Liina <3 Vanhan postauksesi luettuani mulla on noin sata kertaa kevyempi olo! Huh, mitä teillä ollaan käyty läpi!

      Meillä ei ole onneksi nyt ylläreitä juurikaan tullut, ainoastaan uuden suihkuhuoneen alapohjalaudat vaihdettiin uusiin. Sitä siis ei oltu suunniteltu etukäteen mutta olivat siinä kunnossa, että vaihtaminen oli nyt järkevää.

      Pitääkin tulla tarkemmin tutustumaan sun blogiin!

      Poista
    2. Heh, mä arvasin, että saan piristettyä sua omalla keittiöremppakokemuksellani ;)! Ja joo, se on paljon asenteesta mutta myös monista muistakin asioista kiinni. Joskus ne biorytmit vaan on sillä tolalla, että sitä ei jaksa enää innostua kaikesta järjettömästä sietämisestä. Onneksi sullakin on näköjään jo tullut parempi päivä huonon perään. Toivon nopeasti edistyvää loppuremppaa teille :)!

      Poista
  2. Tuo purkamisvaihe onkin se pahin ja ehkä jopa pitkäkestosin, kun tuntuu siltä että mitään ei tapahdu. Sitten kun päästään siihen vaiheeseen, että aletaan tekemään uutta, niin sitä kyllä syntyy sitten ja vauhdilla. Kun meillä oli purkamiset tehty ja pohjat valmiina (seinät levytetty, sähköt ja vedet vedetty), niin muistaakseni keittiö oli siitä käyttökunnossa kahdessa viikossa ja ihan vain kaksin isännän kanssa tehtiin ilta/viikonloppuhommina. Muistan kyllä kuinka raskasta tuo aika oli, kun noin 5 kk kaikki vapaa-aika meni remonttiin (siinä sivussa suunniteltiin vajaan 100 hengen häät, isäntä kävi viimeiset kurssit koulussa ja viimeisteli päättötyönsä sekä käyntiin molemmat päivätöissä). Sitten kun päästiin muuttaan, niin otettiin rempan kanssa vähän rennommin. Yhteensä kaksi vuotta meni, kun koko talo oli rempattu. Toiste en mielelläni samaan urakkaan alkaisi. Hurjasti tsemppiä teille sinne! Lopputulos varmasti palkitsee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjaana vertaistuesta <3 Kyllä se palkintokin meillä jo häämöttää...se vaan saisi tulla mun mielestä nopeammin ;) Meillä on onneksi täällä ulkopuolista työvoimaa, kun näiden meidän tyttöjen kanssa ei kyllä rempata yhtään mitään. Pienempi taisi eilen touhuta noin kaksi minuuttia omiaan, muuten oli "apuna" koko päivän tunnin päikkäreitään lukuunottamatta. Mutta kyllä se tästä taas, päivä kerrallaan...ei auta muu :)

      Poista
  3. Voi ymmärrän täysin tuon tunteen! Onneksi on joku jolle valittaa (hih) ja lämpenevää luvassa. Pääsee edes ulos karkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kamalaa tulla tänne teille valittamaan ;) Mutta kummasti se helpotti, taas jaksaa...

      Ja pihalle on kyllä tosi paljon kivempi mennä, kun ei ole niin märkää!

      Poista
  4. Hei, se on erittäin ymmärrettävää, että sotku ja ahtaus alkaa jossain vaiheessa käymään hermoille...Purkaminen on se aikaaa vievin ja raskain (henkisesti) vaihe, mutta sitten tosiaan alkaa tapahtua ja suht nopeasti!:)
    Juuri eilen marmatin tuolla huvilalla miehelleni, että ei yhtään enää sitten joskus meininkiä....;D Että jotkut tavarat odottaa nurkassa, kun jotain toista suunnitellaan tai tapahtuu, vaan poissa silmistä, poissa mielestä...;) Kaikelle paikkansa, vaikka sitten olisi vain väliaikainen vaihe...Olemme niiiin paljon rempanneet, sillä olemme menneet tämän pienehkön 50-luvun talon osittain pari kertaa läpi ja kun meille jäi isännän puolelta vuosia takaperin tuo kesäpaikka, joka on vanha 20-luvun huvila ulkorakennuksineen ja rantasaunoineen, niin töitä on riittänyt ja riittää vielä, niin sisällä kuin pihalla...;) Mutta lauantaina isännän kanssa huokasimme, että hei huvilan huoneet on käyty läpi....jeee!! MIkä voitto!:) Olemme tehneet suht pienellä pudjetilla, paljon itse, joten ajan kanssa. Välillä aina otettiin ja otetaan yksi ammatttilainen apuun. Paljon vanhaa säästettiin, ja mietittiin, mikä on järkevää, kun kysessä on kesäpaikka, ja käytäntö ja toimivuus estetiikan rinnalla on tärkeää. Tuota huvilan keittiötä ja skafferia taisimme tehdä parina kesänä, kun vapaalla siellä olimme ja ammattilainen hioi ja maalasi lautalattian. Naurettiinkin mieheni kanssa, että meille ei koskaan tule sitä vaihetta elämässä, että mitähän sitä tekisi...;D Aina on jotain, kotona tai huvilalla....Mutta, kun on alkanut vihdoin ymmärtämään laittaa asioita balanssiin, (siis hyvällä omallatunnolla;) ) tehdään, huilitaan, matkustetaankin vähän, niin jaksaa...pitää muistaa pysähtyä, kiittää ja ottaa rennosti tätä elämää, riittää, että se on omannäköinen elämä....:) Itselle on tärkeää saada joka päivä myös aikaa hiljentyä, olla vain, iloita, kiittää...elämästä...
    Koita jaksaa remontttisotkujen keskellä vielä hetki....muista tulee aika, jolloin tuo aika on enää vain hämärä muisto (paitsi valokuvat muistuttaa...;D) Pian saat nauttia omasta, ihanasta, uudistetusta keittiöstä!:)
    Tsemppiä ja hali!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän huvila kuulostaa aivan ihanalta Marikki! Ja vitsit minkä duunin olette tehneet, kun on kaksi rempattavaa kiinteistöä. Ja tuo fiilis on kyllä meilläkin, ettei ihan hirveästi tarvitse miettiä, mitä sitä tekisi nyt ja huomenna ja tulevaisuudessa. Vanhassa talossa ja isossa pihassa riittää puuhaa vaikka kuinka. Ja oikeastaan hyvä niin, se olisi ihan hirveää, jos tekeminen loppuisi kesken!

      Poista
  5. Voi että.... aattele neljä viikkoa vasta!
    Meillä on eletty viisi vuotta tuossa tilassa :D Keittiö-olohuone-välihuone-ratkaisunne on tutun näköinen, meillä siinä oli lisäksi välillä myös makuuhuone!
    Tuttuja ovat nuo aatokset, että "nyt pois täältä ja ostetaan uusi talo". ;D

    Aika aikaa kutakin. Itse yritän ajatella, että jouluna meillä on valmista-siis tulevana jouluna. Ja sehän on ihan kohta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No teillähän on ollut pitkää remonttia! Meillä piti tämän homman tulla kuukaudessa kuntoon, kun on niin monta tekemässäkin...mutta mutta...täytyy sanoa, ettei tuo alkuperäinen aikataulusuunnitelma ollut ihan realistinen. Mutta jos nyt vaikka juhannukseen mennessä saisi olla ihan oman perheen kesken, siis ilman niitä remppamiehiä, niin olis tosi kiva :)

      Tsemiä teidän loppurutistukseen :)

      Poista
  6. Itse saumasit! Jeeee! Tsemppiii kaaosremppaan, tiedän niin mistä kirjoitat ja meillä taas revitään auki seinää.... :SSS Tälläkertaa keittiötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeee, saumasin :) Oikeasti tykkään tuollaisista hommista ihan älyttömästi ja olen sitä mieltä, että kaiken oppii, kun vaan kokeilee ja tekee. Ja jos jossain vaiheessa saumat rapisee alas, niin tiedän ketä syyttää ;)

      Kiitos Niina, tsemppiä teillekin!

      Poista
  7. Remontti väsymys on niin tuttua. Meillä tuo keittiöremppa odottaa edelleen ehkä juuri siitä syystä, ettei elämää juuri nyt halua sekoittaa, kun kolmen vuoden ajan ollaan asuttu enemmän ja vähemmän remonttipölyn keskellä. Välillä ei ollut kattoa, sitten oltiin ilman ulkoseinää, ilman kylppäriä, ilman lattiaa jne. Postaustasi lukiessa mieleen nousi elävästi omat ahdistuskohtaukset.;-) Tsemppiä sinne, kyllä valmiin projektin ihastelu saa mielen äkkiä taas positiiviseksi!

    Teillä on muuten hienot laatat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä onkin rempattu paljon, ihan varmasti haluaa hetken vapaata rempasta! Meillä ei oltaisi missään nimessä tehty keittiö ja suihkuremonttia samaan aikaan, ellei olisi ollut pakko. Ja nyt, kun jokainen vesipistekin vaihtaa paikkaa, niin meillä vedetään tässä samalla vedet ja viemäritkin uudestaan. Ja kunhan noista remppaäijistä päästään, niin meille jää vielä paljon tehtävää itselle (sellaista esteettistä säätöä) mutta se ei haittaa, kunhan saadaan keittiö ja suihku taas käyttöön. Puuuuuhh, onneksi on hienot laatat ;)

      Poista
  8. Anteeks, että mua naurattaa :) , mut tää sun postaus oli niin ihana! Itsekin rempan keskellä elävänä ymmärrän niiiin mitä tarkotat :D Oli niin virkistävä vaan tää sun postaus kun se ei ollu pelkää hehkutusta vaan rehellisesti kerrot, et välillä meinaa "käpy palaa". Tsemppiä sinne, kyllä sitä valmistakin vielä tulee ja sit saat nauttia. Teillä on kyllä ihana talo ja piha !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Minna, ei tarvitse pyytää anteeksi :) Pilke silmäkulmassa mä tätä kirjoitinkin ja juuri siksi, että ihan oikeita ihmisiä täällä ollaan vaikka enimmäkseen jaksankin keskittyä niihin positiivisiin asioihin. Tänäpäisen aikana ollaan saatu keittiöön pieni pätkä uutta lattiaa, eikä olla itse oltu edes kotona :D Aika jees, kyllä tää tästä.

      Poista
  9. Me ollaan rakennettu 2 vuotta. KAK-SI. Tietoinen juttu, mutta ehkä ihan nyt himpun nyt alkaa ahdistaa. No ei nyt ihan, ahdistaa nimittäin ihan helvetisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahden vuoden jälkeen saakin ahdistaa helvetisti! Tuhannesti tsemiä sinne!

      Poista