Työ kutsuu

Seuraavana kohteena on työhuone tai läpikulkuhuone, miksi sitä haluaakin kutsua. Kyseinen huone sijaitsee alakerrassa ja se on kulkuväylä eteisestä ja myös yläkerrasta keittiöön ja olohuoneeseen...sitä on aiemmin kutsuttukin välihuoneeksi, koska sen kautta pääsee joka paikkaan. Tämä välihuone on kooltaan aika iso ja tuntui neliöiden haaskaukselta käyttää sitä ainoastaan huoneesta toiseen kulkemiseen. Ja olisi se kyllä tyhjänä ollut aika kolkon näköinenkin. Tästä syystä päädyimme tekemään siitä työhuoneen. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut ompeluhuone, mutta toisaalta niitä ompelukoneita ja muuta ompeluhuoneeseen kuuluvaa tavaraa ei ehkä jaksaisi katsella jatkuvasti. 

Työhuoneeseen päätyi vanha rautasänky, joka toimii aika kivana sohvana ikkunan alla. Sen päällä laiskottelee muutamat matkan varrella kainaloon jääneet nallet. Ikkunalaudalla olevat metallisydämet ovat varmaan tarkoitettu kynttiläkupeiksi... sitä on kuitenkin niin varovainen tällaisessa vanhassa talossa tulen suhteen, ettei niissä kynttilöitä ole juurikaan poltettu... tästä johtuen ne vain kaunistavat ikkunalautaa. Nekin olen muuten saanut ystävältäni Tytiltä joskus ihanassa paketissa:) Ikkunoiden keskellä roikkuu nyt sitten sitä pientä sälää, jota ne Fazerin herkkulaatikot olivat täynnä...vanhoja avaimia, jotka eivät sovi enää mihinkään.

Pujotin avaimet jämänauhaan, jota jäi häiden kutsukorteista pari vuotta sitten ja ripustin ikkunaan. 

Onhan meillä työhuoneessa myös työpöytä ja ennen kaikkea työtuoli. Pöytä on ihan Ikean pöytä, mutta tuoli on työtuolien aatelia...Hågin Capisco. Ergonomia oli siis ykköskriteeri tuolin hankinnassa ja on se lisäksi aika hauskan näköinen.