31. maaliskuuta 2011

Tuunausta portaikkoon osa 2

Nyt on portaikon tuunausprojekti edennyt. Maalasin lattialistan samalla jäänsinisellä maalilla kuin eteisen seinätkin ovat eikä tämäkään projekti edennyt ilman rautakaupassa vierailua. Koukkujen kannat eivät mahtuneetkaan listan kahden uran väliin, joten jouduin vähän naputtelemaan niille lisää tilaa. Menin siis rautakauppaan ostamaan itselleni kourutalttaa...no nyt mulla on sitten sellainenkin...varmasti sille tulee lisääkin käyttöä:) Olen kourujen naputtelun jälkeen ihan tyytyväinen, en onnistunut ainakaan kovin näkyvästi pilaamaan upeaa listaa;) Naulakon takana olevaa seinää en vielä maalannut...ihan niin toimelias en sentään ole:) Kiinnitin naulakon kuitenkin jo paikoilleen, koska en vain malttanut odottaa, että saan seinänkin maalattua.

Maalausapuna oli pikku-neiti...me maalattiin yläkerran ompeluhuoneessa...tein meille molemmille omat maalaustyöpisteet. Itselläni oli tietysti sanomalehti alla, maalipurkki ja suti. Neidille laitoin myös lehden alle, laudan pätkän "maalattavaksi", yhden hänen lelupurkeistaan maalipurkiksi (se oli siis tyhjä) ja oman pikkuisen pensselin. Tämä meni ihan täydestä...neiti suti omaa lautaansa pensselin kanssa ja silmä tarkkana samalla tarkkaili äitin touhuja. Myöhemmin, kun luettiin Tikkurilan Vanhan ajan maalit-opasta, neiti osoitti oppaasta kuvaa, jossa näkyi käsi upottamassa sutia maalipurkkiin ja sanoi "äitin kuva". Aika hauska juttu:)


Näkymä eteisestä portaikkoon. Eteisen seinissä on sama sinisen sävy kuin naulakossakin. Eteisen maalaus oli ensimmäinen projekti uudessa kodissa, aikaisemmin se oli viininpunainen ja aika hämyinen.

Kuva portaiden puolelta. Seinän olen kertaalleen maalannut valkoisella ja se kaipaisi ainakin yhden maalikerroksen lisää.

Tässä näkyvät nyt ne kourut, niistä tuli aika huomaamattomat. Eteisen lattialle on kulkeutunut puuvillamatto, jossa on valkoista, jäänsinistä ja harmahtavan ruskeaa.


2 kommenttia:

  1. Moikka taas, jännittyneenä käyn katsomaan mitä ihmeellistä olette taas tehneet? Ahkeraa väkeä, sanon minä. Mitenkä noiden Josefiinan päikkärien kanssa, jatkuiko sama tahti myös seuraavana päivänä? Voisi ajatella, että jossakin vaiheessa tuo unirytmin pitäisi löytyä. Olisko nyt sen aika? Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä ihmeellistä olette seuraavaksi tehneet?

    VastaaPoista
  2. Pikku-neidillä siis on todella säännöllinen rytmi, ihan kellon tarkka. Silloin tällöin rytmistä poiketaan, mutta ne kerrat ovat hyvin harvassa. Sama rytmi on ollut jo siitä asti, kun neiti meni hoitoon...aamulla kuuden-seitsemän aikaan herätys, päikkärit noin klo 12 1-2 tunnin ajan ja illalla kahdeksan jälkeen nukkumaan. Yöt ovat vielä vähän rikkonaisia, mutta aina keksitään kyllä joku syy siihenkin kuten puhkeavat poskihampaat, pahat unet tms.

    VastaaPoista