Nopeasti valmista

Pidän monenlaisesta askartelusta ja näpertelystä, kunhan se on luonteeltaan sellaista, että valmista tulee nopeasti. Kun saan jonkun idean, sitä lähdetäänkin sitten toteuttamaan yleensä samalla sekunnilla...tai viimeistään, kun lapsi käy päikkäreille tai yöunille. Tässä "tältä istumalta"-aloittamisessa on se huono puoli, että silloin tällöin projektit jäävät kesken. Näin käy erityisesti silloin, jos projektin kesto on pidempi kuin kaksi päivää. 

Neulominen on ihanaa aloittaa. Aina silloin tällöin saan jotain valmiiksikin, kuten lapselle villalapaset...ne kun ovat niin pienet, että yksi tai kaksi iltaa hommaan riittää. Aloitin neulomaan itselleni palmikkopolvisukkia, mutta ilmeisesti tämä tuntui liian haastavalta, koska kesken on jäänyt jo ensimmäinen sukka. Kovasti nyt mietin mitä muuta (ja nopeampaa) voisin tuosta sinisestä langasta tehdä. Puuastian olen saanut siskoltani lahjaksi ja vahvasti luulen, että se olisi hankittu Salon näkkileipätehtaalta???

Pitkään to do-listallani oli ommella käsipyyhkeiden pitkiin sivuihin ripustuslenkit (joissain pyyhkeissä lenkit on vain lyhyissä päädyissä, enkä ymmärrä miksi). Löysin verstaasta pari pätkää paksua metallilankaa ja päätinkin tehdä nipsut pyyhekoukkuihin rispustuslenkkien ompelun sijaan. Väänsin rautalangasta tällaiset kiekurat ja pujotin verhonipsun langasta läpi. Nopeasti tuli valmista ja tulipahan väännettyä jotakin ihan rautalangasta. Sydän-naulakon olen saanut vuosia sitten ystävältäni Tytiltä.

Pyyhenipsut kun valmistuivat niin sutjakasti, niin väänsin samalta istumalta avaimiinkin pienet koristeet.  Niillä ei ole varsinaisesti mitään "virkaa" mutta ne heilahtavat hauskasti, kun avainta kääntää:) 

Lopuksi palaan vielä eilisen aiheeseen, vanhaan rojuun. Löysin kuistin kaapista Fazerin vanhoja herkkulaatikoita ja laitoin ne pinoon vanhan tuolin alle. Laatikot olivat täynnä kaiken maailman pikku sälää, siitä ehkä joskus myöhemmin. Nyt laatikot ovat kuitenkin vain koristeena, vaikka hyvin niissä voisi jotain säilyttääkin.