21. maaliskuuta 2011

Kahvea, kiviä ja kameroita

Pikku-neiti on nyt siinä iässä, että kaikessa pitää matkia äitiä ja isiä...tai ihan ketä tahansa. Pitää siis olla koko ajan varuillaan, mitä tekee tai sanoo...neiti panee merkille KAIKEN! Tämä ilmenee leikeissä päivittäin ja sitä huomaa, että mielikuvituskin alkaa laukata aika tavalla. Ollaan huomattu myös se, että neiti voi keksiä leikin ihan mistä tahansa...meillähän asuu esimerkiksi Kivisten perhe neidin nukkekodissa (siis kuusi parin sentin kokoista kiveä). 

Meillä ollaan kovia juomaan kahvia tai siis KAHVEA, niin kuin neiti asian ilmaisee. Välillä leikkikahvea litkii neiti itse, välillä legolehmä ja -lammas ihan kylpevät kahvessa.


Legot ovat nyt kova sana ja tietysti myös Pipa-koira:)

Nämä pyöreät palikat kuuluvat nalletorniin, jossa palikat kasataan tornina nallen vartaloksi. Näitä on kasattu ja vieritetty ja pyöritetty. Ne voi laittaa myös hyrränä pöyrimään pitkin keittiön lattiaa, niin kuin kuvassa. Parhaat lelut ovatkin sellaisia, joista on moneksi.

Paavo-vauva kylpee olohuoneen pöydälle kuuluvassa puuvadissa.

Niin ja meillähän harrastetaan myös valokuvausta, ylemmässä kuvassa legot on asetettu riviin. Neiti osaa myös sanoa kuvattaville "paikka, pysy siinä, älä liiku", mistä lie sellaisenkin oppinut;). Alemmassa kuvassa kuvaan pääsee äiti kameransa kanssa. Kamera on siis jo aikoja sitten rikki mennyt digikamera, jolla neiti räpsii kuvia milloin mistäkin:)
Tässä näitä Kivisen perheen jäseniä...neiti siis leikkii KIVILLÄ ja pilttipurkin KANSILLA.

5 kommenttia:

  1. Neiti on kyllä oikein ajan hermolla; ekologisuus ja mielikuvitus kunniaan! :) Isältä pojalle -tyyppiset lelut ovat yleensä parhaita ja samalla myös ympäristöystävällisiä; puhumattakaan ystävällisyydestä muita ihmisiä kohtaan. Vilkkuvalot ja korvia vihlovat äänet saavat ainakin aikuiset sekoamaan. Miksi myöskään aliarvioida lapsen kykyä keksiä itse leikkejä ihan ilman välineurheilua... Teidän neiti on vaan niin loistava! :)

    Ai niin, kivet ja pilttipurkin kannet eivät myöskään aiheuta surua ja murhetta, koska ne eivät mene rikki ja niistä ei lopu patterit juuri väärällä hetkellä.

    VastaaPoista
  2. Luinkohan rivien välistä oikein, että teilläkin pyritään menemmän samoilla kriteereillä "varmaan jo näillä hetkillä syntyvän" esikoisen kanssa:)

    VastaaPoista
  3. Aina voi yrittää. ;)

    P.S. Ei taida syntyä koskaan... :)

    VastaaPoista
  4. Hämmentävän tarkkoja nuo lapset..
    Aada käveli äsken ohi, vilkaisi tietokoneen näyttöä ja kommentoi:
    "Tossahan on J o s e f i i n a n hiha kuvassa. Kivaa."
    :)

    VastaaPoista
  5. Jep, tarkkoja ovat. Toivottavasti pääsisitte meille taas pian kylään...tytöillä oli viimeksi niin hauskaa! Viimeistään sitten keväämmällä, kun pappa on saanut valmiiksi hiekkalaatikon leikkimökin nurkalle:)

    VastaaPoista