26. maaliskuuta 2011

Lauantaiaamulla makkarissa

Miltähän teidän muiden makkarissa näyttää lauantaiaamuisin? Meillä on peitto ja tyynyt sikin sokin ja usein myös pikku-neidin unilelu pupuliini pötköttää pitkin pituuttaan keskellä sänkyä. 


Viikonloppuisin, kun ei ole kiirettä mihinkään ja saa heräillä rauhassa, usein makoillaan sängyssä vähän pidempään. Neiti heräilee todennäköisesti kuuden jälkeen, pilvisinä aamuina ehkä hiukan myöhemmin. Neidin huoneesta kuuluu heleällä lapsen äänellä joko "äitii" tai "isii". Silloin haetaan neiti meidän väliin makoilemaan, jolloin myös pupuliini ilmaantuu paikalle. 


Minä ja mieheni pidämme vielä silmiä kiinni siinä toivossa, että neitikin vielä lepäisi. Kenenkään lepäämisestä harvemmin tulee enää mitään, koska neiti huutaa silmiään kiinni pitävän vanhemman korvan juuressa "HÄTYYS" eli herätys. Mikäli tähän ei havahdu, niin neiti osaa myös pienillä sormillaan raottaa silmäluomia "HÄTYYS"-huudon säestämänä. Jep jep, ei väsytä enää:) Aikaisista herätyksistä huolimatta viikonloppuaamut ovat ihan parhaita...mihinkään ei ole kiirettä ja näin ollen aamulla pystyy ottamaan esimerkiksi valokuvia:)

Tässä kuvassa näkyy elämä! Jotain niin maagisen hienoa tässä näkymässä on, että on pakko jakaa se muillekin. Varoituksen sanana valokuvausharrastusta aloittaville, että sitä sekoaa ihan täysin...huomaa kaunista (ja ottaa kuvan, jonka laittaa blogiin) asioissa ja hetkissä, joita ei ole aiemmin juuri huomannut olevankaan.

Samalla otin kuvan makuuhuoneen muista kalusteista (aikaisemmin jo esittelin lakanahyllyä). Tämä pieni penkki ja lipasto ovat samalla seinustalla kyseisen lakanahyllyn kanssa. Lipasto on isäni kunnostama kirpparilöytö.

Näkymä koko seinustalle. Lattialaudoilla näkyy kiehtovasti lattian eri vaiheet. Puulevyn ja muovimaton poistosta on jäänyt jälkeen säännöllisin välein näkyvät kiinnitysnaulojen kohdat.


4 kommenttia:

  1. Vai lauantaina aamulla "Hätyys" jo kuuden jälkeen. Illalla taitaa sänky kutsua koko perhettä melko aikaisin. Itselläni on lauantaina vaikeutena herätä niin, että ehdin syödä aamupalan ennen jumppaa joka alkaa jo klo 10:30. Tuohon aikaan teillä taitaa olla päivän työt jo hyvässä vauhdissa. Lumet luotuna ja ulkoilut suoritettuna.

    VastaaPoista
  2. Joo, 2-vuotiaalla on ihan sama onko aamu viikolla vai viikonloppuna...näin rytmikin pysyy aika säännöllisenä. Viikonloppuisin suunnataan pihalle tai kauppaan noin yhdeksältä aamulla, niin ehtii riittävästi neiti purkaa energiaansa ennen lounasta, joka on noin klo 11. Pikku-neiti käy nukkumaan kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä, vanhukset jaksaa sen jälkeen vielä pari tuntia kukkua:)

    VastaaPoista
  3. Hahaa, kuulostavatpa tutuilta nuo aamut! Sillä erotuksella, että Vennyn saa toistaiseksi huijattua yleensä nukkumaan vielä ainakin tunnin - kuinkahan kauan tätä luksusta vielä kestää :) ...

    VastaaPoista
  4. Meilläkin on nyt nukuttu aavistuksen pidempään hyvän pimennysverhon ja pilvisten aamujen ansiosta:)

    VastaaPoista